Kestävyyshaasteen kestävyysvaje

2.2.2010 | 2 comments

Viranomaisten kielestä on kovaa vauhtia kehittymässä minulle jonkinlainen pakkomielle. Mutta minkäs teet, kun herkullisia esimerkkejä tulvii koko ajan (vinkistä kiitos Riikalle).

Tällä kertaa suomen kieltä venyttää Valtiovarainministeriö. Eilen julkaistun VM:n raportin huolenaiheena on se, riittääkö raha nykyaikaisen hyvinvaltion palveluihin. Tälle huolelle kaikki sympatiani. Silti on pakko ihmetellä kieltä, jolla ongelmasta meille kerrotaan. Työryhmä on nimittäin uudelleenkeksinyt sanan kestävyys. Tässä muutamia raportissa käytettyjä kestävyys-yhdyssanoja:

  • kestävyyshaaste
  • kestävyysvaje
  • kestävyysongelma
  • kestävyyslaskelma
  • kestävyystavoite
  • kestävyysraportti

Kirjassa Mummonsuomi laajakaistalle nimitimme tällaisia sanoja saippuasanoiksi siksi, että niiden merkityksestä on hankalaa saada otetta. Ne ikään kuin luiskahtavat käsistä, kun niihin yrittää tarttua.

Kun kaksi jo ennestään abstraktia sanaa naitetaan, seuraa melko varmasti ymmärrysongelmia. Niin tässäkin tapauksessa, sillä VM:n raportin argumentointia on aika vaikea seurata. Esimerkiksi käy seuraava virke:

“Valtiovarainministeriö arvioi, että talouskriisi ja heikko työllisyystilanne yhdessä väestön ikääntymisen kanssa ovat syventäneet julkisen talouden kestävyysvajetta.”

Mitä kummaa tarkoittaa “kestävyysvajeen syventäminen”? Ennen eilistä se ei kai tarkoittanut vielä mitään. Luulisi, että julkisen raportin tarkoituksena olisi, että mahdollisimman moni saa tietoa tärkeästä asiasta. Miksi siis käyttää sumeaa kieltä ikään kuin tarkoituksena olisikin asian hämärtäminen?

Tilannetta ei ole omiaan parantamaan se, että tiedotusvälineet ympäri maan kopioivat raporttia sanasta sanaan. Ainakin Helsingin Sanomat, STT ( Savon Sanomien mukaan)  ja Ylen verkkosivut julkaisivat saman kummallisen virkkeen lähes sanasta sanaan. Kansan Uutiset repii sentään raportin kielestä huumoria.

Lopuksi vielä ehdotus. Sen lisäksi, että naureskellaan näille kummallisuuksille yhdessä, voisimme yrittää keksiä myös positiivisia esimerkkejä. Onnistuisiko?

Sivupolku: Päivätyö on ikävästi vienyt aikaa muilta töiltä. Pahoittelen siis hidasta päivitystahtia. Olen myös lupautunut kirjoittamaan pieniä blogikirjoituksia Aku Ankan nettisivuille. Linkitän tänne, kunhan pääsen vauhtiin.

Pitäisikö itkeä vai nauraa?

22.1.2010 | 10 comments

Liikenneviraston logoEn yleensä ärsyynny kielestä. Tämänkin blogin kommenteissa on taivasteltu esimerkiksi tuunata-verbiä, tavallaan-sanaa ja niinkua. Minusta näille kaikille on paikkansa. Ei välttämättä kaikenlaisissa puhumisen ja kirjoittamisen lajeissa, mutta useissa yhtä kaikki. Silti vierellä oleva logo saa jostain syystä minut hermostumaan.

Onhan näitä nähty: esimerkiksi mainoksissa ja kirjojen kansissa tavuviiva unohtuu usein, jos yhdyssanan alku- ja loppuosa sattuvat eri riville. ”Liik enne vira ston” logo on kuitenkin uutta, sillä rivityksessä ei ole mitään logiikkaa. Ongelmana ei ole vain se, että kirjoitetun kielen normeille annetaan piutpaut. Vakavampaa on luettavuuden kärsiminen. Siis ihan yksinkertaisesti se, että tekstiä on hankala lukea. Kun kieltä käytetään tahallisesti epäselvästi, lukija ärtyy.

Toivon, että Liik-enne-vira-stossa ei suhtauduta yhtä arrogantisti muunlaiseen käytettävyyteen. Muuten kuulisimme virastosta seuraavanlaisia selityksiä:

  • ”Oho, meillä paloi vahingossa vihreä valo joka suuntaan. Sori.”
  • ”Siis ei kai se nyt haittaa, jos vasen kaista menee välillä oikean yli, eihän?”
  • ”Ai siis oliko näiden lähijunien tarkoitus kulkea joka päivä?”

Asialla tässä niin kuin monesti viime aikoina ovat viranomaiset. Katsokaa vaikka tämä ja tämä. Miksi oi, miksi tämä uusi trendi?

Vinkkejä: Kotuksesta ja tekstitaidoista

14.1.2010 | 2 comments

Nyt olisi lukuintoisille pari vinkkiä tarjolla.

Aloitetaan isommista asioista. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tulevaisuudesta on puhuttu ja huhuttu jo pitkään. Eilen valmistui asiantuntijatyöryhmän muistio siitä, mihin hallituksen vaatimat säästöt johtavat.  Muistiota on yleisellä tasolla jo käsitelty esimerkiksi Ylen sivuilla artikkelissa  Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toiminta uusiksi. Tiedonjanoisen kannattaa kuitenkin tutustua itse muistioon:

* Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tehtävät

Muistiohan ei ole lopullinen päätös, vaan ehdotus siitä, miten säästöt voisi toteuttaa. Nyt on vielä mahdollisuus vastustaa paitsi esitettyjä muutoksia myös erityisesti itse säästöjä!

Toinenkin, hieman kepeämpi lukuvinkki löytyy. Kirjoitin Kimmo Svinhufvudin blogiin Kokonaisvaltainen kirjoittaminen jutun ylioppilaskokeen tekstitaitotehtäviin vastaamisesta. Jos olette aikeissa kirjoittaa äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeen tänä vuonna tai neuvotte heitä, jotka kirjoittavat, tutustukaa ihmeessä.

Ja laittakaa palautetta. Kuten tyylistä huomaatte, kyseessä ei ole mikään kovin lopullinen tai tieteellinen ohjeistus.

* Mistä näitä tekstitaitopisteitä oikein tulee?

Vuosikymmenen sanat

12.1.2010 | 15 comments

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Käynnistyminen joululoman jäljiltä on ollut yhtä jähmeää kuin aina ennenkin, mutta nyt vihdoin alkaa tekstiäkin syntyä.

Ennen joulua alustin täällä viime vuosikymmenen nimestä, ja keskustelu onkin sen jälkeen ollut kiihkeää. Mitään lopullista vastausta ei tietenkään ole syntynyt. Kielitoimiston ehdottama ensikymmenluku on saanut varteenotettavan haastajan esimerkiksi nollakymmenluvusta, joka lyhenee puheessa kätevästi muotoon nolkytluku. Selvää on kuitenkin, ettei mikään näistä ole vielä erityisen vakiintunut. Vuosikymmen jätti kuitenkin myös paljon pysyviä sanoja kieleemme. Seuraavassa siis esillä vuosikymmenen sanat!

Vuosikymmenen sanoja voi listata monista lähtökohdista: on aivan uusia, on vanhojen sanojen uusia tulemisia, on hauskoja, on puhuttaneita. Esimerkiksi Suomen Kuvalehti ja Mitä missä milloin -kirja listaavat vuosittain (kirjakielen) sanoja, jotka ovat joko uusia tai muuten vain runsaasti käytettyjä. 1980-luvulta voi poimia vaikka listan paikallisradio, rikesakko, cd-levy, matkapuhelin, ystävänpäivä, saattohoito ja elämänkatsomustieto. 1990-lukua taas määrittävät esimerkiksi sanat uusavuttomuus, kotisivu, hymiö, pätkätyö, sauvakävely, lasikatto, infoähky ja viinaralli.

Mitkä sanat sitten kuvaisivat nollakymmenlukua? Seuraavassa on muutama eri näkökulmasta laadittu viiden sanan lista. Ehdotukseni viime vuosikymmenen sanoiksi,  olkaa hyvät:

Viisi 2000-luvun puhekielen sanaa
ihku
tuunata
ege
pissis
heruttaa

Viisi 2000-luvun laitetta
taulutelevisio
digiboksi
muistitikku
mokkula
älypuhelin

Viisi 2000-luvun lainasanaa
googlettaa
dissata
blogi
handsfree
citykani

Viisi 2000-luvun oivallusta
mäyräkoira
salarakas
laajakaista
vertaisverkko
etanaposti

Viisi 2000-luvulla puhuttanutta ilmiötä
ilmastonmuutos
tosi-tv
piratismi
sikainfluenssa
metroseksuaalit

Myönnän, että listat ovat hieman mielivaltaisia eivätkä erityisen tasakoosteisia. Mutta jostakin pitää aloittaa. Antakaa siis palaa: Mitkä sanat teidän mielestänne kuuluisivat esitetyille listoille? Entä minkälaisia muita listoja itse tekisitte?

Pakollinen mainos: Lisää uudissanoista ja niiden synnystä löytyy kirjasta Mummonsuomi laajakaistalla. Kirjoittajina allekirjoittanut ja Annukka Varteva.

Hyvää joulua!

22.12.2009 | No comments

Kuva: Christopher Chan (flickr)Innokkaankin kielikirjoittelijan on syytä välillä ajatella jotain muuta – esimerkiksi lunta, suksia, luistelua, joululahjoja, graavilohta, kinkkua, neulamuikkuja, joulukuusen koristeita, lahjakirjojen lukemista, sukulaisia, polttopuita ja talon kunnossapitoa.

Siksi siis poistun nyt takavasemmalle joulunviettoon ja palaan vasta loppiaisen jälkeen. Toivottavasti myös te palaatte! Loistokasta joulunaikaa!

Ensikymmenen loppu

13.12.2009 | 15 comments

Havahduin vasta kuluvalla viikolla siihen, että vuosikymmen on lopuillaan (kiitos toimittaja Maija Salmiselle). Siinä missä edellistä vuosikymmenen vaihdetta odotettiin, hehkutettiin ja jopa pelättiin, tämä vaihdos tuntuu tulleen aivan puun takaa. Mediakin on kuin turtunut millennium-bileiden krapulaan. Olen nähnyt esimerkiksi vasta yhden jutun, jossa pohditaan vuosikymmenen antia musiikin saralla.

Mekin voisimme pohtia vuosikymmenen antia kielen kannalta esimerkiksi valitsemalla vuosikymmenen sanat. Tehdään se kuitenkin vasta ensi vuoden puolella. Sitä ennen on nimittäin päätettävänä tärkeä kysymys: millä nimellä alamme kutsumaan nyt taakse jäävää vuosikymmentä?

Suomen kielen lautakunta on ehdottanut jo vuosikymmenen alussa nimityksiä ensikymmen ja ensikymmenluku. Ehdotus ei ole huono. Sanan ensi ehdottaminen osoittaa mielestäni lautakunnalta luovuutta. (Ei, en sanonut ”yllättävää luovuutta”, te ajattelitte sen.)

Lähes kymmenen vuotta sitten ehdotetuiksi sanoiksi ensikymmen ja ensikymmenluku kuulostavat toisaalta varsin tuntemattomilta. Onko lautakunnan ehdotuksilla ylipäänsä toivoa, jos ne eivät vielä ole vakiintuneet?

Sanojen mahdollisuuksiin yleistyä ja jäädä eloon vaikuttaa ainakin kaksi tekijää: humoristisuus ja intuitiivisuus. Ensimmäistä ominaisuutta lautakunnan ehdotuksilla ei ole. Ainakaan minua ei naurata, sori vaan. Intuitiivisuudella tarkoitan sitä, että sana kuulostaa osuvalta heti kun sen kuulee: salarakas, mäyräkoira jne. Senkin kanssa on vähän niin ja näin. Totta kai sanan ensi ja ensimmäisen vuosikymmenen yhteys on helposti pääteltävissä, mutta kyse ei ole läheskään yhtä suorasta yhteydestä kuin muissa vuosikymmenissä: esimerkiksi vuosista 1990–1999 on varsin helppo päästä sanaan yhdeksänkymmentäluku. Riittäisiköhän pelkkä 2000-luku, jos seuraava olisi sitten 2010-luku?

Lisäksi arjessa tarvitaan myös yksinkertaisempia sanoja. Sellaisia kuin kasari ja ysäri. Tietenkin jos ensikymmen yleistyy, voimme puhua ensarista. Nollasta johdetut sanat voivat myös olla vahvoilla. Nollakymmenluku, nollari? Ja tietenkin sekin vaikuttaa, minkälainen sana englanninkielisessä maailmassa keksitään. (Joko joku tietää, miten englannissa on ongelmasta selvitty?) Riikka Karhunen ehdottaa Annassa (49/2009) myös nolkytlukua, enskaa, tuutauseria ja tusaria. Kolme viimeistä voittavat kyllä vitsikkyydessä, mutta häviävät intuitiivisuudessa.

Nyt kaivattaisiin siis hyviä ehdotuksia tai arvauksia siitä, mikä sana ehdotetuista jää elämään. Sana on vapaa!

Vuoden kielihelmi ja -sammakko valittu

7.12.2009 | 8 comments

Kuva: jeffk42 (flickr)

Hei. Tässä jo aiemmin lupaamani kielisammakkotiedote tuoreeltaan luettavaksenne. Saa kommentoida. Kiitokset kaikille niin täällä kuin sähköpostissakin ehdotuksia tehneille!

Näihin päädyttiin laitoksella tänä vuonna. Erityisesti helmiehdotuksissa oli niin hyviä, että luulisi ensi vuodeksikin riittävän.

Helsingin yliopisto: Vuoden kielihelmi ja -sammakko valittu

Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos on valinnut vuoden 2009 kielihelmen ja -sammakon. Vuodesta 1999 jaetuilla kielihelmi- ja kielisammakkovalinnoilla halutaan kannustaa ja rohkaista kansalaisia ja viranomaisia elävän kielen käyttämiseen.

Vuoden kielihelmi on komisario Ilkka Iivarin oivaltava kielenkäyttö poliisitiedotteissa. Iivari on kirjoittanut Kanta-Hämeen poliisilaitoksen tiedotteita sekä kolumneja eri lehtiin. Iivarin teksteissä tuntematon Picasso tuhrii tussilla, ikkunat helähtävät ja Heikki Heijastin unohtuu pimeällä pöytälaatikkoon. Iivarin esimerkki osoittaa, että vakavistakin asioista voi kirjoittaa elävällä suomen kielellä ilman virastokielen koukeroita. Tämän vuoden kielihelmivalinnalla halutaan myös nostaa esiin se, että kieli on keskeisellä sijalla monissa yhteiskuntaa ylläpitävissä ammateissa. Paitsi poliisin työssä myös esimerkiksi hoiva-alalla, opetuksessa ja lainsäädännössä tarvitaan sujuvaa ja ymmärrettävää kieltä.

Toisella tapaa kunnostaudutaan, kun unohdetaan kokonaan ymmärrettävyys. Tämänvuotinen kielisammakko on vieraskielisten nimitysten ja termien harhauttava tai sumentava käyttö. Huipentumana voi pitää  Tampereen yliopistollisen sairaalan osastoa Stroke unit, jonka nimestä on ilman hyvää englannin kielen taitoa hankalaa päätellä, että ”yksikössä hoidetaan ja tutkitaan akuuttiin aivoverenkiertohäiriöön sairastuneita potilaita”. Vieraiden kielten käyttö esimerkiksi liike-elämässä on jo liiankin tuttua (esimerkkinä credit/debit-keskustelu), mutta viranomaisten englannin käyttöä voi pitää huolestuttavana ilmiönä.

Kunniamaininta annetaan samassa hengessä mäkihypyn ja yhdistetyn uudelle lajiyhdistykselle Finnjumping ry:lle. Ehdotamme, että media käyttää omaa harkintaansa ja suomentaa Finnjumping-nimen yhdistyksestä kirjoittaessaan.

Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos kehottaa kaikkia iloiseen kielenkäyttöön tulevanakin vuonna!

Miksi Sarasvuon kannustuskyltit eivät toimineet suomeksi?

30.11.2009 | 10 comments

Jari Sarasvuo, tuo sankar’ sisäinen, viihdyttää meitä aika ajoin tempauksillaan. Tämän vuoden parasta media-antia ovat tietenkin olleet kuhertelut Virpi Kuitusen kanssa. Aivan huippua edustavat myös Sarasvuon kannustuskyltit. Jari kiinnitti Virpin lenkkipolun ääreen kylttejä, joissa kannustettiin reippailijaa kehoituksin ”fear less”, ”love more” ja ”fight harder”. Muistatte ne varmasti, sillä merkittävän uutisen meille välittivät valtakunnan ykkösmediatalot Hesarista Yleen.

Huomio kiinnittyy helposti kylttien kieleen. Miksi ihmeessä johtaja Sarasvuo hoputtaa nuorikkoaan englanniksi? Eikö hän pidä suomen kielestä? Kyllä kai sentään. Hän oli nimittäin omien sanojensa mukaan kokeillut tehdä kylttejä suomeksikin, mutta ne ”eivät toimineet” (HS 14.11.2009). Englanniksi ne kuulostivat paljon paremmilta.

Maistelkaapa kylttien sanomaa eri kielillä: ”love more” ja ”rakasta enemmän”. Minusta Jari S. on tässä jonkin oleellisen äärellä. Suomenkielinen teksti kuulostaa totta tosiaan jotenkin urvelommalta, suorastaan kornilta. Mistä tämä voi johtua? Onko suomen kieli jotenkin ilmaisultaan köyhempi kieli? Voiko englannin kielellä todella ilmaista paremmin tällaisia asioita?

Kyse lienee pikemminkin siitä, että suomi on meidän äidinkielemme. Äidinkieli on syvällisen ajattelun kieli. Varsinkin jos äidinkieli on vielä sama kieli kuin se, jolla olemme koulumme käyneet, on selvää, että ymmärrämme äidinkielisten sanojen, lausahdusten ja tekstien nyanssit hurjasti paremmin kuin muiden kielten. Vaikka osaisimme kuinka hyvin vierasta kieltä, emme osaa tulkita sen vivahteita yhtä hyvin kuin äidinkieltämme.

Suomenkielinen ”rakasta enemmän” kuulostaa siis hölmöltä siitä yksinkertaisesta syystä, että me ymmärrämme sen kokonaisvaltaisemmin kuin käskyn ”love more”. Me ymmärrämme esimerkiksi, ettei se nyt ehkä ole järin onnistunut heitto lenkkipolulla hikoilevalle urheilijalle. Sana rakastaa myös herättää monia lämpimiä mielikuvia, jotka nekään eivät oikein sovi lenkkipolulle. Ja miksi se käskee? Eihän kana käskien rakasta.

Syy siihen, miksi Sarasvuon kannustuskyltit kuulostavat latteilta suomeksi on yksinkertainen: ne ovat latteita. Omalla äidinkielellämme me tajuamme sen.

Kielen suojelua Porkkanamafian malliin

22.11.2009 | 10 comments

Kuva: bookgrl (Flickr)

Oma kieli on monille rakas. Ainakin nettikirjoittelusta voi näin päätellä. Usein rakkautta vannotaan varsin negatiivisella strategialla: kielivirheitä haukkumalla, toisten kieltä moittimalla tai muutosta päivittelemällä. Epäkohtia onkin helppo bongata. Sen voi huomata myös lukemalla joitain tämän blogin aiemmista kirjoituksista.

Arvelen kuitenkin, että negatiivista lähestymistapaa tehokkaampi olisi positiivinen strategia. Itse olen Suomensuojelija-kirjassa ehdottanut esimerkiksi seuraavia positiivisen strategian mukaisia kannustustapoja:

  • Osta suomalaista kulttuuria. Suomen kieli elää suomalaisessa kirjallisuudessa, musiikissa, teatterissa jne. Näiden tekijät elävät osin apurahojen turvin, mutta pitkälti myös ostavan yleisön avulla.
  • Käytä kirjastoja. Kirjastoilla on suomen kielen levittämisessä monella tapaa merkityksellinen rooli. Niitä käyttämällä voi varmistaa myös niiden rahoituksen, sillä poliitikot tuijottavat käyttötilastoja.
  • Kannusta. Nosta esiin osuvaa kielenkäyttöä. Kerro myös suomen kieltä käyttäville artisteille, kun he ovat mielestäsi onnistuneet.

Nämä ovat kuitenkin varsin yleisen tason ehdotuksia. Lisäkonkretia ei olisi pahasta. Ehkä suomensuojelijan pitäisi ottaa mallia Porkkanamafia-liikkeen ajatuksista. Heidän ideansa on torjua ilmastonmuutosta nostamalla esiin ympäristöystävällisiä yrityksiä. Käytännössä he palkitsevat mallikkaasti toimivia tai johonkin ympäristötekoon sitoutuvia yrityksiä ostotempauksilla. Porkkanamafialaiset toteavat itse verkkosivuillaan, että ”Porkkanamafia on uudenlaista kuluttajavaikuttamista, jossa yrityksille tarjotaan porkkanaa, ei keppiä.” Positiivista strategiaa negatiivisen sijaan siis.

Tämähän on kuin suoraan tehty muunkinlaiseen suojelutoimintaan, myös suomen kielen asian ajamiseen. Mekin voisimme valita tuettavaksi jonkin yrityksen, joka tekee konkreettisia tekoja suomen kielen hyväksi. Sellainen voisi olla esimerkiksi

  • levy-yhtiö, joka julkaisee poikkeuksellisen paljon suomenkielistä musiikkia
  • kustantaja, joka satsaa riskialttiiseen suomenkieliseen kustantamiseen
  • teatteri, jossa esitetään nuorten kirjoittajien tekstejä
  • yritys, joka mainostaa nuorisotuotteita suomen kielellä
  • peliyritys, joka satsaa suomenkielisiin peleihin tai pelien kääntämiseen suomeksi

Olisiko ehdotuksia tukikohteeksi? Sana on vapaa.

Kielen uusi omistaja ilmoittautuu

16.11.2009 | 11 comments

Muutama viikko sitten pohdin täällä sitä, kuka omistaa suomen kielen. Tarjolla oli monenlaista kilpailijaa kielipoliisista äidinkielen opettajien kautta Kielitoimistoon. Voittajaksi ehdotin meitä suomen kielen puhujia itseämme. Ilmeisesti olin väärässä, sillä kilpailuun on hieman myöhässä ilmoittautunut uusi, itsevarma kilpailija: valtio ja sen ministeriöt. Ministeriöiden juuri ottaman kannan mukaan sellaisten suomen kieleen eittämättä kuuluvien nimien kuin Pohjois-Suomi tai Keski-Suomi merkitys on vapaasti niiden itsensä määrättävissä.

Kyse on aluehallinnon uudistuksesta, josta on kirjoitettu jo paljon. Katsokaa vaikka Eero Voutilaisen kirjoitusta (Eero muuten kommentoi asiaa jo kielisammakkokeskustelun yhteydessä tässä blogissa) tai Hesarin tämän päivän toista pääkirjoitusta. Uudistuksen sisällön ongelmista suomen kielen kannalta voi poimia vaikka seuraavat yksityiskohdat:

  • Pohjois-Suomi sijaitsee uudistuksen jälkeen Lapin eteläpuolella.
  • Käytössä on pian osin samoista ja osin eri alueista termit Keski-Suomi, Sisä-Suomi ja Väli-Suomi.
  • Kun lääni korvataan aluehallintovirastolla, seurauksena on aikamoisia nimihirviöitä: ehkä esimerkiksi aluehallintovirastoalue, aluehallintovirastoaluejako.

Aika helposti näkee siis, että ainakaan yksiselitteisempään suuntaan hallintokieltä ei olla kehittämässä. Suomen kielen uusi omistaja toteaa kuitenkin valtiovarainministeriön suulla tyynesti: ”Tässä on kyse kielen muutoksesta. Aina tulee muutoksia ja uusia ilmaisuja vanhojen tilalle” (Ylen nettisivuilta).

Kieroa retoriikkaa, sillä tottahan tuo tavallaan on. Kyse on kuitenkin siitä, kuka muutoksen sanelee. Normaalisti kielen muuttuminen ei ole yksittäisten puhujien vallassa, vaan siitä päättää lopulta kieliyhteisö eli me kollektiivisesti. Kun ministeriö ottaa sanan Pohjois-Suomi käsittelyynsä, miten kieliyhteisö voi enää asiaan vaikuttaa? Kieltäytymällä käymästä kyseisissä virastoissa? Tässä olisi kyllä selvä kansalaistottelemattomuuden paikka, mutta miten kummassa tällaista viranomaisten sanelua voi vastustaa? Ehdotuksia otetaan vastaan.