Warning: Declaration of TarskiCommentWalker::start_lvl(&$output, $depth, $args) should be compatible with Walker_Comment::start_lvl(&$output, $depth = 0, $args = Array) in /var/www/fs2/27/suomensu/public_html/wp-content/themes/tarski/library/classes/comment_walker.php on line 0

Warning: Declaration of TarskiCommentWalker::start_el(&$output, $comment, $depth, $args) should be compatible with Walker_Comment::start_el(&$output, $comment, $depth = 0, $args = Array, $id = 0) in /var/www/fs2/27/suomensu/public_html/wp-content/themes/tarski/library/classes/comment_walker.php on line 0
Suomensuojelija · Rappion toitottamisesta

Rappion toitottamisesta

”Surullista on, kun kuulee kieltämme raiskattavan uusilla ja mauttomilla käänteillä ja rakenteilla”, kirjoittaa nimimerkki Kielikorva viikonlopun Hämeen Sanomissa (kiitos Minna vinkistä!). Kirjoittaja asettuu samanmielisten yleisönosastonkirjoittajien pitkän jonon jatkoksi. Nykypuhujat käyttävät ”rumaa ja soinnutonta” kieltä, kielioppi on kaiken maailman ”villitysten” runtelema ja ”valpas kielikorva kärsii”. Jonkun mielestä tällainen retoriikka ja virheiden esittely voi olla lakonista tosiasioiden toteamista. Minä kutsun sitä (kuvitteellisen) rappion toitottamiseksi.

Samalla asiallahan tässä kai ollaan: kannetaan huolta suomen kielestä. Keinot vain ovat erilaiset. Rappion toitottaminen ei kuulu kokoamiini suomensuojelijan ohjeisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että en en näe sille perusteita. Nimimerkki Kielikorva ja monet samanmieliset yleisönosaston kirjoittajat ovat siis väärillä jäljillä. Tässä hieman perusteluja:

– Rappio, kielen rumuus ja muut vastaavat ovat usein kuulijan korvassa. Omaan kielimuotoon kuulumattomat rakenteet ja sanat kuulostavat monien mielestä sopimattomilta. Rappiona esitetty seikka on kuitenkin vain harvoin yksiselitteisesti väärä. Perusharha on, että yritetään soveltaa kirjakielen sääntöjä puhekieleen, jolla on aivan omat sääntönsä. Me mennään on esimerkiksi meikäläisessä (vantaalaisessa) vapaassa puheessa yleensä oikeampi kuin me menemme eikä suinkaan toisin päin. Jos sanoisin ystävälleni me menemme sitä pidettäisiin hienosteluna. Se että suomen kieltä käytetään monin eri tavoin ei tarkoita sitä, että suomen kieli olisi rappiolla.

– Ihmiset voivat tästä huolimatta toki osata kieltä paremmin tai huonommin. Jos yhä useammat ihmiset osaavat kieltä huonommin, on se tavallaan rappiota, kielitaidon rappiota. Mutta jos suomen kieleen pesiytyneet ”rikkaruohot” johtuvat kielenpuhujien taitamattomuudesta, korjautuuko tilanne sillä, että asiasta toitotetaan yleisönosastoilla? Epäilenpä.

– Virheiden syy voi olla myös piittamattomuus. Kirjoittajalle saattaa olla yksi ja hailee, kirjoitetaanko sana maksalaatikko yhteen tai erikseen. Jos tällaista kiinnostusta ei ole päässyt syntymään, tokkopa se yleisönosastokirjeitä lukemalla syntyy. Luulisin, että se syntyy joko kieleen liittyvien positiivisten kokemuksien ansiosta (ks. suomensuojelijan ohjeet!) tai silloin, kun pitää miettiä kirjoitetaanko sana työhakemus tai rakkauskirje yhteen. Eli silloin kun asialla on todella omakohtaista merkitystä.

Rappion toitottamisen sijasta voisi välillä vaikka vähän fiilistellä kielen hienoja puolia. Tai yrittää sitten vaikka vaikuttaa siihen, että poliitikot ymmärtävät kielen opetuksen merkityksen.

Mutta mitä mieltä te olette? Olenko väärässä? Onko suomi mielestänne sittenkin rappiolla? Mitä piileviä hyötyjä rappion toitottamisesta keksitte?

Tags: ,

  1. Maarit’s avatar

    Tämä on kiinnostava aihe. Mistäköhän johtuu, että puhekieltä puhuessa joskus vaivaa tunne, etteivät puhekielen ilmaisut ole kovin salonkikelpoisia? Joskus harmittaa puhua tyyliin ”Hirveä ruuhka!” ja ”Kamala haju!”, koska ilmaisut tai niiden implikoimat näkökulmat tuntuvat jotenkin rahvaanomaisilta. Sitten katsot illalla Ylen keskusteluohjelmaa ja korkeasti koulutetut keskustelijat käyttävät samanlaista kieltä. Uskoisin, että joillakin muillakin on sama tunne puhekielen arkisuudesta tai alatyylisyydestä, koska en oikein muuten voi tajuta usein esiin nousevaa puhetta kielen rappiosta.

    Ehkäpä juuri aiempien vuosikymmenten ankara kielenhuolto on tuottanut tämän tunteen? Yleispuhe- ja kirjakieli ovat lopultakin aika kaukana toisistaan, – vai ovatko? En joka tapauksessa voisi kuvitella kenenkään käyttävän vakavassa kirjoitetussa tekstissä vahvistussanaa ”hirveän”.

  2. Suomensuojelija’s avatar

    Kyllä Maarit. Ankarasta kielenhuollosta on varmasti jäänyt monille jonkinlainen arpi. Jotkut ihmiset eivät uskalla esimerkiksi puhua vapaasti, jos he ovat kielen ammattilaisen seurassa. Oikeinkirjoitus koskee kuitenkin nimensä mukaisesti kirjoitusta eikä puhetta. Minusta olisi aika tylsää, jos kaikki puhe pitäisi survoa yhteen muottiin.

  3. No jaa’s avatar

    Ehkä nimimerkki Kielikorva voisi ensi töikseen siistiä omasta puheenparrestaan tuon ”raiskaamisen”. On myötätunnotonta ja ajattelematonta verrata niin pahaa rikosta johonkin kielenhuollon kommervenkkiin (kaikki kunnia toki kielen ammattilaisille).

    Pahempaa vielä on käyttää ”raiskaamista” pilaamisen synonyyminä. Esimerkiksi ”Se metsikkö on ihan raiskattu!” Eihän ihminen mene pilalle, jos hänet raiskataan.