Aihe on kiinnostanut minua jo kauamman aikaa, mutta ravistelevan herätyksen ajatukseni saivat ulkomailla asuvan siskoni luokse matkatessani. Lentokoneessa pääsin aitiopaikalta seuraamaan kaksikielistä seuruetta. Seurueeseen kuului suomalainen mummo ja suomea äidinkielenään puhuva, todennäköisesti englannissa asuva äiti. Seurueen kaksi alle kouluikäistä poikaa osasivat ainakin auttavasti suomea, vaikka puhuivatkin keskenään englantia. Äiti ja mummo puhuivat pojille sekä suomea että englantia, usein kesken lausetta kieltä vaihtaen. Istuin seurueen takana ja kärvistelin kuunnellessani ”puolikielistä” tai ”kielipuolista” sanailua. Lennon edetessä mummo ja vanhempi poika ottivat kirjan esille. Hykertelin tyytyväisenä nähtyäni penkin raosta kirjan sisältävän suomalaisia kansansatuja. Hymyni hyytyi mummon alkaessa kääntämään satuja englanniksi. Perusteluna kielen valinnalle oli se, että pojan olisi varmasti helpompi ymmärtää satu englanniksi. Käännöksen onnistumista ja tasoa kuvaa mielestäni loistavasti mummon versio jäniksestä. Luulen hänen tavoitelleen sanaa hare, mutta valitettavasti sana karkasi hänen huuliltaan sanana whore. Tässä vaiheessa vääntelehdin jo tuskaisena ja epätoivoisena tuolissani. Kuinka paljon hyödyllisempää olisikaan ollut suomalaisen kansansadun lukeminen suomeksi ja tätä kautta pojan sanavaraston kartuttaminen ja suomalaisen kulttuuriperimän välittäminen. Perille päästyäni raskaana oleva siskoni sai kuulla paatoksellisen ja ponnekkaan luennon tulevan lapsen kaksikielisyydestä ja oman äidinkielen merkityksestä.

Ehdotankin siis kieliporkkanaa kaikille niille suomalaisille vanhemmille maailman eri kolkilla, jotka opettavat lapsilleen suomen kielen ja siirtävät näin suomalaista kieli- ja kulttuuriperimää eteenpäin!

Milka: Olen tavallaan samaa ja tavallaan eri mieltä. Aiheelle on ehkä syytä omistaa ihan oma kirjoitus. Lyhyesti: kannatan periaatteessa rinnakkaiskielisyyttä, englanti kansainvälisenä kielenä on tietenkin ok. Pitää vain muistaa, että kun olemme Suomessa suomenkielisten kesken, emme tarvitse englantia. Eli esim. Finnjumping (viitaten aiempiin kirjoituksiin) on ihan ok ulkomailla, mutta naurettava Suomessa. Ohjeissanikin on muuten ohje “älä pelkää muita kieliä”. En siis varsinaisesti pelkää englantia, vaan suomalaisia, jotka ovat saaneet päähänsä, että englannilla pärjää kaikkialla.

Alamainen: Juu. Oikeinkirjoituksen normit ovat nekin tärkeitä, mutta onhan kieli paljon muutakin. Ja kiitos kehuista! Pitää katsastaa sinunkin blogisi.

Kieltä käsitteleviä kirjoituksiasi on kiinnostavaa lukea, sama aihe kiinnostaa kovasti myös minua.

En kykene kokemaan englannin ja suomen vastakkain asettelua hedelmällisenä, sillä molemmat kielet ovat arvokkaat, ainutlaatuiset ja käyttökelpoiset. Englanti on myös tullut jäädäkseen jo kauan aikaa sitten, eivätkä mitkään suojelutoimet voi enää horjuttaa sen asemaa esimerkiksi Suomen konsoli- ja tietokonepelimarkkinoilla. Englantia taitamaton yksilö on monin paikoin auttamattomasti syrjässä maailman tapahtumista, minkä takia koulun pitäisi mielestäni asettaa tavoitteekseen molemmat kielet hallitsevat oppijat, jotka voivat näin valtautuneina itse valita käyttämänsä ja kuluttamansa kielelliset sisällöt ilman, että puutteellinen kielitaito heitä rajoittaa.

Ehdotukseni yritykseksi on Linnanmäen huvipuisto, jossa laitteille annetaan suomenkielisen nimet (siellä on mm. Rinkeli, Hypytin, Tulireki, Vonkaputous ja Kuuputin). Jotain aivan muuta kuin vaikkapa Särkänniemen Jet Star ja Troika, josta annetaan lausuntaohjeet: [troikka].

Kaisa: Hienoa. Juuri tätä ajoin takaa. Lautapelit on ehdottomasti mainitsemisen arvoinen. Helmen tuotantokin näyttää nimenomaan kieliporkkanan (hyvä termi, kiitos) arvoiselta. Loki vaikuttaa varsin hiljaiselta, mikä on todella sääli.

Hei muut! Laittakaapa ehdotuksia. Tehdään yhdessä joululahjalista suomensuojeluun!

hyvä idea! Omia ehdokkaitani kieliporkkanan ansaitseviksi yrityksiksi olisivat esim. nämä:

Lautapelit (http://www.lautapelit.fi). Myy ja maahantuo erilaisia lautapelejä ja kustantaa monista alkujaan ulkomaisista peleistä suomenkieliset versiot. (Monelle tuttu lienee esim. Carcassonne eri versioineen ja lisäosineen; uudempi vaikkapa Dominion – Valtakunta.) Tässä ajassa on muutenkin miellyttävää, että panostetaan eri-ikäisille suunnattuihin seurapeleihin pelkkien tietokone- ja konsolipelien sijaan.

Helmi Levyt (http://www.helmilevyt.com). Olen valmis antamaan anteeksi yhtiön epäkonventionaalisen tavan kirjoittaa nimensä, sen verran paljon heillä on ohjelmassaan kiinnostavia suomeksi esiintyviä artisteja.

Loki-Kirjat (http://www.lokikirjat.fi). Tämä kertaalleen lopettanut (näyttää jatkavan toimintaansa pienellä liekillä) kustantamo on paitsi kirjallisesti erittäin korkeatasoinen, myös suomennosvalikoimassaan rohkea ja omaleimainen. Itse olen erityisen kiitollinen Lokin Stefano Benni -suomennoksista: todella hyviä kirjoja, joita en pystyisi alkukielellä (italiaksi) mitenkään lukemaan. On todella sääli, että Loki jää pienkustantamona kovin vähälle huomiolle, ja vain sen takia, että se ei voi kilpailla valtakustantamojen kanssa volyymissä tai kirjakauppojen esillepanossa (eikä näemmä myöskään vaikkapa Teoksen kanssa mediaseksikkyydessä). Ehdoton suosikkikustantamoni, myös siksi, että se näyttää olevan Suomessa niitä harvoja, jotka rohkenevat suomentaa kirjoja scifin, fantasian ja valtavirran genrejen rajamailta, eivät pelkästään helposti määriteltäviä kirjoja, joiden markkinointi sitten kohdistettaisiin isälle/äidille/teinitytöille jne.