You are currently browsing the monthly archive for joulukuu 2009.
Innokkaankin kielikirjoittelijan on syytä välillä ajatella jotain muuta – esimerkiksi lunta, suksia, luistelua, joululahjoja, graavilohta, kinkkua, neulamuikkuja, joulukuusen koristeita, lahjakirjojen lukemista, sukulaisia, polttopuita ja talon kunnossapitoa.
Siksi siis poistun nyt takavasemmalle joulunviettoon ja palaan vasta loppiaisen jälkeen. Toivottavasti myös te palaatte! Loistokasta joulunaikaa!
Havahduin vasta kuluvalla viikolla siihen, että vuosikymmen on lopuillaan (kiitos toimittaja Maija Salmiselle). Siinä missä edellistä vuosikymmenen vaihdetta odotettiin, hehkutettiin ja jopa pelättiin, tämä vaihdos tuntuu tulleen aivan puun takaa. Mediakin on kuin turtunut millennium-bileiden krapulaan. Olen nähnyt esimerkiksi vasta yhden jutun, jossa pohditaan vuosikymmenen antia musiikin saralla.
Mekin voisimme pohtia vuosikymmenen antia kielen kannalta esimerkiksi valitsemalla vuosikymmenen sanat. Tehdään se kuitenkin vasta ensi vuoden puolella. Sitä ennen on nimittäin päätettävänä tärkeä kysymys: millä nimellä alamme kutsumaan nyt taakse jäävää vuosikymmentä?
Suomen kielen lautakunta on ehdottanut jo vuosikymmenen alussa nimityksiä ensikymmen ja ensikymmenluku. Ehdotus ei ole huono. Sanan ensi ehdottaminen osoittaa mielestäni lautakunnalta luovuutta. (Ei, en sanonut ”yllättävää luovuutta”, te ajattelitte sen.)
Lähes kymmenen vuotta sitten ehdotetuiksi sanoiksi ensikymmen ja ensikymmenluku kuulostavat toisaalta varsin tuntemattomilta. Onko lautakunnan ehdotuksilla ylipäänsä toivoa, jos ne eivät vielä ole vakiintuneet?
Sanojen mahdollisuuksiin yleistyä ja jäädä eloon vaikuttaa ainakin kaksi tekijää: humoristisuus ja intuitiivisuus. Ensimmäistä ominaisuutta lautakunnan ehdotuksilla ei ole. Ainakaan minua ei naurata, sori vaan. Intuitiivisuudella tarkoitan sitä, että sana kuulostaa osuvalta heti kun sen kuulee: salarakas, mäyräkoira jne. Senkin kanssa on vähän niin ja näin. Totta kai sanan ensi ja ensimmäisen vuosikymmenen yhteys on helposti pääteltävissä, mutta kyse ei ole läheskään yhtä suorasta yhteydestä kuin muissa vuosikymmenissä: esimerkiksi vuosista 1990–1999 on varsin helppo päästä sanaan yhdeksänkymmentäluku. Riittäisiköhän pelkkä 2000-luku, jos seuraava olisi sitten 2010-luku?
Lisäksi arjessa tarvitaan myös yksinkertaisempia sanoja. Sellaisia kuin kasari ja ysäri. Tietenkin jos ensikymmen yleistyy, voimme puhua ensarista. Nollasta johdetut sanat voivat myös olla vahvoilla. Nollakymmenluku, nollari? Ja tietenkin sekin vaikuttaa, minkälainen sana englanninkielisessä maailmassa keksitään. (Joko joku tietää, miten englannissa on ongelmasta selvitty?) Riikka Karhunen ehdottaa Annassa (49/2009) myös nolkytlukua, enskaa, tuutauseria ja tusaria. Kolme viimeistä voittavat kyllä vitsikkyydessä, mutta häviävät intuitiivisuudessa.
Nyt kaivattaisiin siis hyviä ehdotuksia tai arvauksia siitä, mikä sana ehdotetuista jää elämään. Sana on vapaa!
Hei. Tässä jo aiemmin lupaamani kielisammakkotiedote tuoreeltaan luettavaksenne. Saa kommentoida. Kiitokset kaikille niin täällä kuin sähköpostissakin ehdotuksia tehneille!
Näihin päädyttiin laitoksella tänä vuonna. Erityisesti helmiehdotuksissa oli niin hyviä, että luulisi ensi vuodeksikin riittävän.
Helsingin yliopisto: Vuoden kielihelmi ja -sammakko valittu
Helsingin yliopiston suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos on valinnut vuoden 2009 kielihelmen ja -sammakon. Vuodesta 1999 jaetuilla kielihelmi- ja kielisammakkovalinnoilla halutaan kannustaa ja rohkaista kansalaisia ja viranomaisia elävän kielen käyttämiseen.
Vuoden kielihelmi on komisario Ilkka Iivarin oivaltava kielenkäyttö poliisitiedotteissa. Iivari on kirjoittanut Kanta-Hämeen poliisilaitoksen tiedotteita sekä kolumneja eri lehtiin. Iivarin teksteissä tuntematon Picasso tuhrii tussilla, ikkunat helähtävät ja Heikki Heijastin unohtuu pimeällä pöytälaatikkoon. Iivarin esimerkki osoittaa, että vakavistakin asioista voi kirjoittaa elävällä suomen kielellä ilman virastokielen koukeroita. Tämän vuoden kielihelmivalinnalla halutaan myös nostaa esiin se, että kieli on keskeisellä sijalla monissa yhteiskuntaa ylläpitävissä ammateissa. Paitsi poliisin työssä myös esimerkiksi hoiva-alalla, opetuksessa ja lainsäädännössä tarvitaan sujuvaa ja ymmärrettävää kieltä.
Toisella tapaa kunnostaudutaan, kun unohdetaan kokonaan ymmärrettävyys. Tämänvuotinen kielisammakko on vieraskielisten nimitysten ja termien harhauttava tai sumentava käyttö. Huipentumana voi pitää Tampereen yliopistollisen sairaalan osastoa Stroke unit, jonka nimestä on ilman hyvää englannin kielen taitoa hankalaa päätellä, että ”yksikössä hoidetaan ja tutkitaan akuuttiin aivoverenkiertohäiriöön sairastuneita potilaita”. Vieraiden kielten käyttö esimerkiksi liike-elämässä on jo liiankin tuttua (esimerkkinä credit/debit-keskustelu), mutta viranomaisten englannin käyttöä voi pitää huolestuttavana ilmiönä.
Kunniamaininta annetaan samassa hengessä mäkihypyn ja yhdistetyn uudelle lajiyhdistykselle Finnjumping ry:lle. Ehdotamme, että media käyttää omaa harkintaansa ja suomentaa Finnjumping-nimen yhdistyksestä kirjoittaessaan.
Suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden laitos kehottaa kaikkia iloiseen kielenkäyttöön tulevanakin vuonna!