Warning: Declaration of TarskiCommentWalker::start_lvl(&$output, $depth, $args) should be compatible with Walker_Comment::start_lvl(&$output, $depth = 0, $args = Array) in /var/www/fs2/27/suomensu/public_html/wp-content/themes/tarski/library/classes/comment_walker.php on line 0

Warning: Declaration of TarskiCommentWalker::start_el(&$output, $comment, $depth, $args) should be compatible with Walker_Comment::start_el(&$output, $comment, $depth = 0, $args = Array, $id = 0) in /var/www/fs2/27/suomensu/public_html/wp-content/themes/tarski/library/classes/comment_walker.php on line 0
Suomensuojelija · Tulevaisuuden suomi, osa 1

Tulevaisuuden suomi, osa 1

by Laura MaryTässä blogissa on puhuttu paljon tulevaisuuden uhkakuvista, englannin kielen ylivoimasta ja kielen rappiosta. Totta puhuen olen itse optimisti: uskon, että me – tai meidän jälkeläisemme – puhumme tällä maapläntillä suomen kieltä vielä sadan vuoden päästäkin. Mutta minkälaista suomen kieltä? Ennustajan kristallispalloon on harva uskaltanut katsoa.

Yhden veikkauksen teki reilut kymmenen vuotta sitten kielikirjoittelun vanhempi valtiomies Erkki Lyytikäinen. Hänen tulevaisuusvisiossaan puhuu A-studion toimittaja vuonna 2038:

”Hyvaa paivaa! Keta on Suomen vaikutusvaltaisin poliittinen johtaja kautta aikojen? Kysymysta ollaan pohdittu paljon, ja siinta ollaan montaa mielta. Tieteilijat arvioi asiaa eri tavoin. Kyseeseen tulee ainakin nimet Snellman, Paasikivi, Kekkonen. Minun nakemys on, etta…” (Helsingin Sanomat 18.1.1998)

Katkelmasta on helppo poimia piirteitä, jotka poikkeavat vuoden 2010 A-studion toimittajan puheesta. Ne ovat arkisesta puheesta tuttuja: äänne ä on joidenkin havaintojen mukaan lähentymässä äännettä a, ketä-muoto kuka-perusmuodon tilalla on tuttu esimerkiksi lasten puheesta, kaksoispassiivi ollaan pohdittu on arkipäivää ylioppilaskokeiden teksteissäkin. Puheesta tuttu loppukiekaisukin kuuluu Lyytikäisen alkuperäisen esimerkin valtiomieslistaan: Snellman (viimeinen tavu korkeammalta) jne.

Kaikki Lyytikäisen kymmenen vuoden takaisen ennustuksen yksityiskohdat eivät tunnu todennäköisiltä. Esimerkiksi ä-äänteen häviäminen lienee liioittelua. Perusajatuksesta on kuitenkin helppo olla samaa mieltä: tämän päivän vapaa puhe on huomisen virallista kieltä.

Puhetta on kuitenkin monenlaista, eikä sekään tyhjästä synny. Tarkoitukseni on pohtia lähitulevaisuudessa muitakin muutostekijöitä, mutta kutsun teidät keskusteluun jo ennen kuin olen ehtinyt puusta pitkään. Keskustelun pohjaksi voi miettiä vaikkapa seuraavia tekijöitä, joilla on varmasti oma roolinsa tulevissa muutoksissa:

  • Suomi ja suomenkieliset eivät elä erityksissä. Kieleen vaikuttavat siis muut kielet, etunenässä englanti. Tulevaisuudessa voi myös ilmaantua uusia vaikuttajakieliä. Mitä?
  • Murteet ovat muuttuneet yhä selvemmin identiteetin ilmaisimiksi. Erityisen selvä ero on pohjoisen ja ”Hesan” välillä. Tämä kuilu saattaa jopa levetä.
  • Maahanmuuttajasuomi vakiintunee samalla tavalla kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa on tapahtunut. Kyseessä ei ole huonosti osattu suomi, vaan toisen polven maahanmuuttajien oma ”murre”. Uskottavaa?
  • Mahdollinen on myös kirjakielen vastaisku eli jonkinlainen uuskonservatismi. Esimerkiksi ruotsinruotsin imperfektin tapauksessa on käsittääkseni tapahtunut tällainen ilmiö: puheessa harvinainen imperfektin tunnus on uudestaan yleistynyt. Korjatkaa, jos olen ymmärtänyt väärin.

Tulevaisuuden suomi. Millaista se on? Ennustakaa!

Tags:

  1. Vaula’s avatar

    Luultavasti suomeksi käännettyä englantia.

  2. Anni’s avatar

    Tekstiviestittely, chattailu ym. pikaviestittely muuttavat välimerkkien käyttötapoja.

  3. Tuija’s avatar

    Jos tämän päivän puhuttu kieli on huomisen virallista kieltä, niinku-sana ainakin on pian kirjakieltä. Mutta onko kuitenkin niin, että jotkut ilmiöt, sanat ja sanonnat jäävät puhuttuun kieleen, eivätkä siirry viralliseen kielenkäyttöön? Onkohan tästä esimerkkejä aikaisemmilta vuosilta tai vuosikymmeniltä?

    Eriytyisikö kieli tulevaisuudessa yhä enemmän käyttäjien ja käyttötarjoitusten mukaan? Syntyykö useita erilaisia kieliä, joiden välillä on samanlaisia eroja kuin murteiden välillä on ollut? Tekstiviestikieli, chat-kieli, sanomalehtisuomi jne..

  4. Suomensuojelija’s avatar

    Hei. Vastauksena Tuijalle: Aivan varmasti suurin osa puheen ilmiöistä on ja pysyy puheessa, sillä niille ei ole kirjoitetussa kielessä tarvetta. Esimerkiksi käy juuri niinku, joka on lähinnä suunnitteluun ja oleellisen painottamiseen tarvittava partikkeli. Kirjoittaessa suunnittelu ei näy tekstissä ja oleellisen painottamiseenkin on muita keinoja. A-studion juontajan _puheeseen_ se saattaa silti livahtaa.

  5. Saara’s avatar

    Erittäin hyvä huomio Suomensuojelijalta maahanmuuttajasuomesta (ja kielellisestä suvaitsevaisuudesta). Siinä haastetta meille kaikille, että siedämme ja hyväksymme myös muutakin kuin täysin ”syntyperäisen kaltaista” suomea. Vai oletteko samaa mieltä?

  6. Agricocacola’s avatar

    Yhdyssanojen erilleen kirjoittaminen saattaa yleistyä, ja sanat kokonaisuudessaan hieman lyhenevät – meillähän on itämerensuomalaisista kielistä pisimmät sanat. Paljon puhutut omistusliitteet eivät välttämättä täysin häviä, mutta niiden käyttö todennäköisesti vähenee, koska niillä ei aina ole erityistä funktiota. Ääkkösten katoon en jaksa uskoa. Silloin välittämisestä tulisi valittamista!

  7. Uuskonservatiivi’s avatar

    Jo nyt on havaittavissa kirjakielen vastaiskua. Iskijöinä ovat minun havaintojeni ja omien kokemusteni perusteella nuoret. Jotkut käyttävät kirjakielelle tyypillisiä ilmaisuja jopa kaveriporukassa rupatellessaan.

    Nuoret uuskonservatiivit eivät järjestelmällisesti ole samaa väkeä kuin ne, jotka nipottavat yhdyssanojen tai pitsan (pizzan) oikeinkirjoituksesta foorumeilla. Periaatteena tuntemillani uuskonservatiiveilla tuntuu olevan, että räikeisiin virheisiin näkyvällä paikalla saatetaan ottaa kantaa, mutta pääasiassa ollaan esimerkkinä muille, eikä tietoisesti hakeuduta riitoihin.

    Huvittaviin tilanteisiin joutuu helposti, jos käyttää kirjakieltä käydessään pikaviestikeskustelua (so. mesettäessä).

    ”miks kirjotat tollee…… niinku kirjakielt ? mua ärsyttää !”

    Pahimmassa tapauksessa itseäni hieman ärsyttää, kun keskustelukumppanin tekstistä ei saa mitään selvää. Eikä asialla ole aina teini-ikäinen, vaan monesti keski-ikäinen mies. Usein törmää käsitykseen, että nuoriso rappeuttaa suomen kieltä. Se on osaltaan totta, mutta samalla raaka yleistys.