Onko mikään pilkkuja tärkeämpää?

Kirjoitin viime viikon Suomen Kuvalehteen (35/2012) kolumnin oikeinkirjoituksen merkityksestä. Sain ärsykkeen kuultuani, että Kuvalehden oikeinkirjoitustesti

on Suomen Kuvalehden verkkohistorian suosituin juttu. Vuoden alussa ilmestynyttä oikeinkirjoitustestiä on kokeillut yli 200 000 surffailijaa. Aikamoinen määrä mielestäni!

Kolumnissani pohdiskelin asiaa hieman kieli poskessa. Onko oikeinkirjoitus todella isompi asia kuin esimerkiksi jytky, Euroopan talouskriisi tai arabikevät, joista kaikista on myös kirjoitettu Suomen Kuvalehden verkkosivuilla? Miten pilkut ja yhdyssanat ovat voineet ylittää suosiossa olympialaiset ja kesän potkupallokisat? Keksin kolumnissani joitain syitä, ja koska teksti nyt kuitenkin on omani, lainaan tähän hieman pidemmän pätkän:

Nippelit ovat ihania, mutta eivät ne sentään ole kielen keskiössä. Puhumattakaan siitä, että ne vaikuttaisivat suomen kielen tulevaisuuteen.

Ajatelkaapa. Oikeinkirjoitussäännöt on laatinut muutama kärttyinen ukko viimeisen 150 vuoden aikana. Suomen kieltä kokonaisuudessaan taas ovat hioneet nykykuntoonsa miljoonat ihmiset jo parin tuhannen vuoden ajan.  Todellista talkoistamista ja vapaata lähdekoodia jo paljon ennen linuxeja ja wikipedioita!

Mitä väliä pilkkujen sijoittelulla siis on? Olen tavannut tarjota selitykseksi sitä, että ihmisten on itsensä kannalta tärkeää osata kirjoittaa kunnolla esimerkiksi työhakemus tai viranomaiskirje.

Verkkotestin kommentit antavat toisenkin selityksen. Samalla selviää syy oikeinkirjoitustestin valtavaan suosioon.

Korrektien kirjoitusmuotojen vahtaamisesta on nimittäin muodostunut kansanurheilua. Unohtakaa hiihto ja sauvakävely, nyt korjataan toisten tekemiä oikeinkirjoitusvirheitä. (SK 35/2012)

Olen saanut kirjoituksesta poikkeuksellisen paljon palautetta. Siksi halusin siirtää keskustelun tänne blogin puolelle, jotta kommentteja voi jakaa hieman suuremmalle yleisölle. Ajatukseni siis oli lyhyesti:

  1. Kieli- ja kirjoitustaito on muutakin kuin oikeinkirjoitusta. Testi (jota siis itsekin olen ollut tekemässä) antaa kirjoittamisesta aika yksipuolisen kuvan.
  2. Oikeinkirjoituksen osaamisesta on tullut lyömäase. Ikään kuin kortti, jonka voi aina nostaa esiin ja jolla voi nollata toisen kirjoittaman tekstin. Sama se, mikä oli kirjoituksen varsinainen aihe.
  3. Minusta on hieman kummallista, että  olemme valmiita nielemään äidinkielen opettajalta vuosikymmeniä sitten opitut ohjeet ikuisena totuutena. Jos henkilö A ei opi monimutkaiselta tuntuvaa sääntöä, onko vika aina henkilössä A?

Mitä tuumaatte? Olenko aivan väärässä? Kuinka monta svetisismiä ja oikeinkirjoitusvirhettä löydätte tästä tekstistä? Heh.

P.s. Pahoittelen tämän blogin pitkää hiljaiseloa. En ole ollut aivan toimettomana, mutta palaan siihen tuonnempana.

Tags: ,

  1. Maria Vilkuna’s avatar

    Et ole väärässä, et yhdessäkään kohdassa.
    Itselleni koko SK-testin ensimmäinen paha maku tuli siitä, että otsikossa oli “Osaatko suomea?”. Minusta suomen tai minkä tahansa kielen osaaminen on ensisijaisesti muuta kuin oikeinkirjoitusta.
    Totta kai oikeinkirjoitustakin voi sitten osata, ja sitä voi opettaa paremmin niin ettei ainoaksi jää mieleen se, minkä sanojen “eteen” tulee pilkku. Jos nyt pilkuista puhutaan, ja jos olisin kärttyisä ukko jolla on siihen valta, niin muuttaisi säännöstöä siihen suuntaan että kannattaisi olla enimmäkseen säästäväinen: katsoa missä ainakin tarvitaan pilkkua, että asia hahmottuisi oikein, ja käyttää sen jälkeen mahdollisesti joitakin rytmitykseen jos haluaa. En tosin tainnut noudattaa ohjeitani tässä, mutta haitanneeko se?

  2. Horace Coe’s avatar

    “Osaatko suomea?” houkuttelee testiä tekemään nekin, joita “Tunnetko pilkkusäännöt” ei taatusti kiinnostaisi.

  3. Joku roti sentään’s avatar

    Jos pilkkuvirhe tai mikä tahansa muu virhe hämmentää lukijaa, vaikeuttaa lukemista tai muuttaa lauseen sisällön, siihen ihan hyvä puuttua.
    Jos asia tulee selväksi, ei virhekään liene kovin suuri.

    Minä puutuin tähän ja soitin siitä palautteen:

    http://www.edu.fi/kilpailut_ja_teemapaivat/liikenneturvallisuus/kilpailuja/loista_liikenteessa

    Laajahko kampanja, suunnattu koululaisille – ja täynnään yhdyssanavirheitä, edu.fi -sivustolla.

  4. Jukka Melaranta’s avatar

    Eikö suomessakin voisi tulla pilkkureformi kuten ruotsissa jo yli 50 vuotta sitten.

  5. Äidinkielen ope’s avatar

    Lopetin pilkkusääntöjen tahkoamisen äidinkielen tunneillani, kun Harry Potterit alkoivat ilmestyä, ja niissä pilkut olivat miten sattuu. Miten voi taistella tällaista trendiä vastaan?

    Nyt opetan säästyneellä ajalla prosessikirjoittamalla tekstin rakentamisen periaatteita (esim. miten siirtyä sujuvasti kappaleesta toiseen), mielipiteen ilmaisua ja muotoilua, sekä sitä, miten omasta havainnosta tehdään oma, aito lause, sen sijaan, että mennään Wikiin ja konstruoidaan niistä toisen kirjoittamista lauseista “uusia”.

    Enemmän pitäisi kouluopetuksessa painottaa ajattelutaidon ja kirjoittamisen yhteyttä ja synergiaa ja jättää nippelit vähemmälle. Onhan myös korjausohjelmia. Omat oppilaani korjaavat kielivirheet ihan lopuksi, kirjoitusprosessissa kehotan heitä vain tuottamaan. Monia oppilaita oikeakielisyyden vaatimus kahlitsee tuottamisvaiheessa, kun he yrittävät tehdä “valmista” tekstiä suoraan.