Vielä englannittamisesta

Olen yhdeltä ammatiltani suomen kielen opettaja. Opetan vieraskielisille aikuisille suomea esimerkiksi Helsingin yliopistossa. Kirjoitin viime viikolla Suomen Kuvalehteen opiskelijoitteni ongelmista saada suomalaiset puhumaan heidän kanssaan suomea. Tässä vielä lyhyt jatko aiheeseen.

Maassamme asuvan kielenoppijan tilannetta voi verrata liikunnan harrastamiseen. Sekä suomen opiskeleminen että liikunnan harrastaminen ovat periaatteessa aina mahdollisia.  Kuntosalikortin maksanut voi treenata milloin vain. Samaan tapaan suomen kielen taitoisia on Suomessa tarjolla keskustelukumppaneiksi kaikkialla.

Minulla on ollut kuntosalikortti kohta kolme vuotta. En silti käy salilla päivittäin, en itse asiassa edes viikoittain. On olevinaan kaikkea muuta: kiireisiä työtehtäviä, lasten kuljettamista, flunssainen olo, väsymystä. Samat syyt käyvät esteiksi myös kieltä oppivalle. Aina hyödyllisetkään asiat eivät huvita. Sen tietää jokainen.

Suomessa suomen kieltä opiskelevan on kuitenkin ylitettävä vielä yksi erityinen este. Kuntosalin henkilökunta ei millään haluaisi, että hän kuntoilee. Lainaan itseäni Yliopisto-lehdestä parin vuoden takaa:

Ajattelepa, jos salille mennessäsi innokas kuntosalin työntekijä pysäyttäisikin sinut jo ovella ja ehdottaisi, että tekisit sittenkin jotain muuta: menisit vaikka oluelle tai katsoisit televisiota. Hän tarjoisi ehkä kaljarahat tai suosittelisi uutta komediasarjaa. Juuri näin nimittäin käy usein vieraskieliselle, kun hän yrittää puhua suomalaisen kanssa suomea. Suomalainen tarjoaa saman tien muita vaihtoehtoja – yleensä englannin kieltä.

Ilmiölle on nyt siis keksitty nimikin: englannittaminen. Olen kuullut sanan tuttavaltani Kendra Willsonilta, ja mielestäni sana osuu ja uppoaa poikkeuksellisen hyvin. Juuri tästä on kyse. Jonkinlaisesta kevyestä pakottamisesta.

Mistä on mielestänne kyse? Yritämmekö olla kohteliaita, emmekö halua ulkomaalaisten oppivan suomea vai olemmeko – kuten joku lukijapalautteessa ehdotti – niin rakastuneita kaikkeen englanninkieliseen, että haluamme käyttää sitä tilanteessa kuin tilanteessa?

P.s. Vitsikkäänä anekdoottina vielä linkki unkarinkieliselle sivulle, jossa englannittamiskolumnia on referoitu ja kommentoitu! Unkarilaiset ovat kaiketi hieman kateellisia siitä, että meillä niin moni osaa englantia. Heillä ei juuri englanniteta, kun niin harva osaa englantia.

Tags: , ,

  1. Taina Repo’s avatar

    Olen monen ulkomaalaisen ystäväni kanssa kehittänyt systeemin, joka perustuu suomen kielen oppimiseen niin että ihan sivusta korjaan esimerkiksi partitiivivirheitä, joita heille tulee usein. No siitäpä suomalaiset hermostuvat: “Älänykokoajan korjaa sitä!” Vaikka sopimus on bilateraali.
    Mistä löytää se kultainen keskitie?

  2. Valentina’s avatar

    Olen suomen kielen opiskelija Italiasta (en asu Suomessa). Suomalaisten kavereiden kanssa me puhutaan 50% suomea, 50% englantia, koska joskus mua väsytttää kun puhun suomea liian pitkään :) . Eli englannittamisella ei ole aina huonoa vaikutusta, koska mun mielestä pitää nauttia siitä, etta oppii kieltä, ja jos on väsynyt, se on lähes mahdotonta.

  3. Lena Salmi’s avatar

    Vertaus liikuntaan ontuu. Sortti on polyglotti. Olen tänäkin talvikautena ollut opastamassa sportin riemuihin eikä mitään tarvinnut englannittaa, koska meillä oli tuo polyglotti sportti.
    Vielä: anna missä tahansa päin maailmaa kenelle tahansa pallo, niin ei siinä kieliä tarvita. Ihminen ymmärtää kehossaan.

  4. Lena Salmi’s avatar

    * sportti

  5. kevät’s avatar

    Luulen, että kyseessä on juurikin tuo suomalainen kohteliaisuus ennemminkin kuin se, ettemme halua ulkomaalaisten oppivan suomea. Mutta samaan olen itse kyllä törmännyt esimerkiksi Saksassa: kun haluan yrittää tilata esimerkiksi kahvin saksan kielellä, vaihtaa tarjoilija usein englantiin huomattuaan, että saksani ei ole kovin vahva. Miten siis voin koskaan oppia kielen, jos aina (no usein) puhekumppani vaihtaa englantiin, eikä anna minun edes yrittää! Eli tämä ei koske ainoastaan Suomea ja suomalaisia.

  6. Kiia’s avatar

    Olen huomannut usein saman ilmiön. Olen itse asiakaspalvelutyössä, ja pyrin aina tilanteen salliessa puhumaan suomea asiakkaille, vaikka huomaisinkin suomen olevan heille toinen kieli. Kielen valintaan vaikuttaa toki myös se, millä kielellä asiakas itse aloittaa asiointinsa. Erityisesti jos asiakas itse aloittaa suomen kielellä, pyrin jatkamaan asiointia suomeksi. Olen kuitenkin huomannut, että joskus keskustelun aloitus sujuu asiakkaalta suomeksi, jonka jälkeen asiakas itse vaihtaa kielen esimerkiksi englantiin keskustelun edetessä pidemmälle. Välillä pyrin itse puhumaan takaisin suomea, vaikka asiakas vastaisikin englanniksi. Uskon, että puhumalla suomea henkilö oppii kielen parhaiten, mutta toisaalta tilanteeseen liittyy aina väärin ymmärryksen riski. Erityisesti tärkeitä asioita hoitaessa asiakkaan tulisi saada itse päättää täysin, millä kielellä asioi ja millä kielellä hän saa palvelua, mahdollisuuksien mukaan tietenkin.

  7. Heidi’s avatar

    Itse huomaan syyllistyväni siihen, että käännän puheen englanniksi melko helposti.. Ystäväni on muuttanut Suomeen viitisen vuotta sitten ja puhuukin melko hyvää suomea. Joskus kuitenkin suomen kielessä on niin hankalia sanoja, joten olen havainnut helpommaksi yrittää selittää saman englanniksi. Palveluammatissa olen havainnut myös sen, että ei pelkästään työntekijä vaihda kieltä, kun suomi alkaa tökkiä. Asiakas vaihtaa usein itse kieltä, kun yrittää mahdollisimman nopeasti päästä “tilanteesta” eroon ja englannilla se onnistuu parhaiten. Jos vieraskielinen asiakas haluaa puhua suomea palvelutilanteessa yritän itse mahdollisimman pitkälle pärjätä sillä!! Pitää kiinnittää huomiota tähän jatkossa, jotta suomen kielen käyttämisen kynnys madaltuisi edelleen!

  8. Ella’s avatar

    Palveluammatissa on varmaan paras vaihtoehto “kompata” asiakkaan kielivalintaa. Joskus näkee myös tilanteita, joissa asiakaspalvelija päättelee asiakkaan ulkoisesta olemuksesta (esim. ihonväristä), ettei ko. henkilö varmaankaan osaa suomea ja aloittaa keskustelun suoraan englanniksi. Tällaisissa tilanteissa englannittaminen voidaan tulkita suorastaan loukkaukseksi.

    Omien kokemusteni mukaan Ruotsissa asiakaspalvelija on sitkeästi jatkanut ruotsiksi, kun olen itse keskustelun sillä aloittanut, myös silloin kun oma kielitaito loppui ja vaihdoin englantiin. Liittyneekö ruotsalaiseen maahanmuuttopolitiikkan yelsiemminkin, vai sattumaako vain? Haastetta asiakaspalvelutilanteeseen tuottaa joka tapauksessa myös se, että usein selän takana oleva jono ei vaikuta mielellään tukevan kielenoppijan harjoittelua!

  9. Sirja’s avatar

    Olen usein huomannut, että esim. myyjät vastaavat suomeksi, mikäli asiakas aloittaa suomeksi. Itse olen palvelualalla töissä ja olen huomannut tervehtiväni kaikkia asiakkaita suomeksi. Seuraavaksi pallo on heitetty asiakkaalle. Mikäli asiakas vastaa suomeksi, jatkan palvelua suomen kielellä. Olin viime keväänä vaihdossa Reykjavíkissa ja huomasin, että vaikka kuinka yritin aloittaa asiointini islanniksi ja vastata islanniksi, asiakaspalvelijat muuttivat kielen lähes aina englanniksi. He tietenkin huomasivat aksenttini. Kysellessäni islantilaisilta kavereiltani tämän syytä, he sanoivat vain yksinkertaisesti rakastavansa englannin puhumista. Lisäksi he ajattelivat, että on kohteliasta puhua automaattisesti sitä kieltä, mikä on asiakkaalla vahvempi.

    Itse myönnän, että usein vapaa-ajalla ulkomaalaisten kavereitteni kanssa vaihdan kielen englantiin, koska yksinkertaisesti nautin siitä ja tuntuu kivalta päästä harjoittelemaan englantia. Varsinkin jos kyseessä on natiivi englannin puhuja. Pakko kuitenkin tuoda esimerkkinä yhden ystäväni, joka on britti. Hän muutti 1,5 vuotta sitten Suomeen ja puhuu nyt täysin sujuvaa suomea. Tämä siksi, että hän oli todella jääräpää sen suhteen, että hänelle puhutaan vain suomea. Vaikka aluksi aina puhuin hänelle englantia, hän aina vastasi suomeksi, vaikka se olisi ollut kuinka vaivalloista. Pikkuhiljaa huomasin, että puhunkin hänelle automaattisesti suomea. Suomen kielen oppijat voivat ainakin osittain vaikuttaa siihen ja edesauttaa sitä, että heille puhuttaisiin suomea. Kuitenkin olisi tärkeää, ettei koko vastuuta siirretä heidän niskaan, vaan itsekin tehtääisiin aloitteita suomen puhumisen kanssa.

  10. Heini’s avatar

    Ystäväni hollantilainen aviomies otti tavakseen pyytää käännöstä englanniksi silloin, jos hän ei ollut ymmärtänyt. Hänen onnekseen sattui joutumaan tai pääsemään porukkaan, joka jääräpäisesti ja välillä epäkohteliaastikin puhui suomea, vaikka tiesimme, ettei hän aina ymmärrä. Kääntäminen oli aluksi aikaa vievää ja vaati luonnollisesti, ettei keskusteluun osallistunut kovin montaa henkilöä.
    Mutta toimi, mies oppi puhutun kielen melko nopeasti, kirjoitettu kieli sen sijaan kymmenekin vuoden jälkeen on vähän sinne päin.

  11. Sanni’s avatar

    Minäkin törmäsin tähän samaan ilmiöön ollessani pari kesää sitten kielikurssilla Espanjassa. Aloitin asioinnin eräässä pikaruokaravintolassa espanjaksi, mutta työntekijä vastasi minulle suoraan englanniksi. Hän tuskin tarkoitti tällä mitään pahaa, mutta tunsin itseni joka tapauksessa hieman hölmöksi ja häpesin huonoa kielitaitoani. Olen muutenkin erittäin arka puhumaan vieraita kieliä, eikä kyseinen tapaus ainakaan lievittänyt pelkoani suullisia kielenkäyttötilanteita kohtaan.

    Jos tällainen reagointitapa toistuu usein, motivaatio kielen oppimiseen voi helposti heikentyä. Vaikka kielenoppija ei pitäisikään englannittamista osoituksena kielitaitonsa heikkoudesta, hän voi turhautua, kun ei pääse harjoittelemaan opiskelemaansa kieltä käytännössä. Aidot puhetilanteet ovat usein kuitenkin paras tapa kehittää suullista kielitaitoa. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii lukiossamme vuoden opiskellut saksalainen vaihto-oppilas, joka oppi puhumaan suomea oikein hyvin. Uskon tämän johtuneen suurelta osin siitä, että hänen isäntäperheensä alkoi tietyn ajan kuluttua puhua hänelle pelkästään suomea.

    Jos siis turisti tai maahanmuuttaja itse aloittaa keskustelun kohdemaan kielellä, en näe mitään syytä siihen, että keskustelukumppanin pitäisi automaattisesti vaihtaa kieltä. Toki sekin on epäkohteliasta, jos pitäytyy jääräpäisesti keskustelun alkuperäisessä kielessä, vaikka huomaa toisen olevan aivan pihalla. Uskon tämän kuitenkin olevan huomattavasti harvinaisempi ongelma ainakin sellaisissa maissa, joissa englantia osataan yleisesti ottaen hyvin.

  12. Minja’s avatar

    Olen törmännyt useasti englannittamiseen harrastuspiireissä. Monesti sitä perustellaan suomalaisten kielikylvyllä. Onhan englannin kielen taito aina hyödyllinen! Englantiin on vaihdettu jopa tilanteissa, joissa on ollut vain yksi suomea puhumaton henkilö (tai jopa suomea opiskeleva) kahdenkymmenen suomenkielisen joukossa. Mielestäni pitäisi ainakin antaa ihmiselle mahdollisuus kuulla ja myös oikeasti kuunnella suomea. Harrastuspiireissä samat asiat toistuvat lukemattomia kertoja ja kontekstikin antaa runsaasti vihjeitä, jotka voisivat tukea ymmärtämistä.

    Kuinka monelta ulkomaalaiselta edes kysytään millä kielellä he haluavat kommunikoida Suomessa? Jos paikalla on isompi joukko ihmisiä, tuputetaanko heille tulkkaamista tai vaihdetaanko kollektiivisesti kieltä? Jo ihan kielenoppimisen alkuvaiheessa monia varmasti auttaisi, että he saisivat kuulla uutta kieltä paljon.

    Samankaltainen ilmiö on suomettaminen: oman kokemukseni mukaan moni täysin ruotsinkieliseltä alueelta tuleva suomenruotsalainen puhuu minulle oletusarvoisesti suomea, vaikka osaisin ruotsia kutakuinkin yhtä hyvin kuin hän suomea. Suomenkielinen ympäristökö vaikuttaa, vai aiemmat kokemukset siitä, etteivät suomenkieliset haluaisi puhua ruotsia? Vai haluavatko hekin ehkä vain harjoitella suomen puhumista? Ilmeisesti suomenkieliset kuitenkin vaihtavat kielen hanakasti englantiin, jos se on molemmille yhteinen kieli. Miksi ei ruotsiin?