Miksi alkaa tekemään?

Suomen kielen lautakunta yllätti meidät kaikki hyväksymällä (vihdoin) alkaa tekemään -muodon yleiskieleen sopivaksi. Päätös on aiheuttanut hurjan määrän keskustelua, mikä on hienoa! Kieli kiinnostaa.

Niin kuin tällaisessa keskustelussa usein tuppaa käymään, faktat jäävät tunteen palon alle. Olen itsekin osallistunut keskusteluun sosiaalisessa ja vanhanaikaisessa mediassa aika lyhkäisillä ja osin provosoivilla kannanotoilla. Siksi tämä blogiteksti. Otsikon olen lainannut Ilona Herlinin artikkelista kirjasta Verbit ja konstruktiot (SKS 2012). Samasta lähteestä olen ottanut tekstiin pari esimerkkiä.

Väite 1: Alkaa tekemään on kielen rappiota.
Kyseessä on suomen kieleen satoja vuosia kuulunut rakenne, joka on ennen 1800-lukua jopa kuulunut kirjakieleen. Vuoden 1642 Bibliassa sanotaan ”[Jumala oli] jälleens alcanut hänen armons heille osottaman.”

1800-luvulla suomen kirjakieltä rikastettiin itämurteiden sanoilla ja muodoilla. Tuossa mullistuksessa alkaa tehdä vei alkaa tekemään muodon paikan. Kyse oli kieliasiantuntijoiden päätöksestä, jonka meidän aikamme kieliasiantuntijat nyt kumosivat.

Koska alkaa tekemään on kuulunut kieleemme jo iät ja ajat, sen kutsuminen edes kielen muutokseksi, on kyseenalaista.

Väite 2: Kahden vaihtoehdon yhtäaikainen hyväksyminen on mahdotonta.
Ehtiä tehdä, ehtiä tekemään. Saada tehtyä, saada tehdyksi. Vihta, vasta. Kieli on täynnä esimerkkejä kahdesta melko tai aivan samanmerkityksisestä parista. Useimmat olisivat sitä mieltä, että kielen synonyymien määrä kertoo kielen rikkaudesta. Miksi sama ei pätisi rakenteiden tapauksessa?

Väite 3: Alkaa tekemään on pelkkää puhekieltä.
Tämä on nykyaikana helppo kumota, sillä esimerkiksi sanomalehtitekstejä on koottu isoihin korpuksiin eli tekstikokoelmiin. Niistä voi yksinkertaisesti tarkistaa, käytetäänkö lehtitekstissä jotakin sanaa tai rakennetta. ”Kun tehtiin oikein myöhään, alkoi pikku hiljaa väsymään, kirjoittaa Turun Sanomat. ”Keravalainen Jari Eklund alkoi rokkaamaan 1970-luvulla ja rokkaa edelleen”, toteaa Aamulehti. Ja niin edelleen. Eikö ole tavallaan kohtuutonta vaatia koululaisilta normeja, joita edes ammattitoimittajat eivät käytä? Hyvän kirjakielen oppiminen on osin mallioppimista. Mielestäni Turkkari ja Aamulehti ovat edelleen ihan kelpo malleja.

Väite 4: Alkaa tekemään on kielitajun vastainen, ruma ja niin edelleen.
Hyvin mahdollista. Koska alkaa tekemään on alkuaan länsimurteinen, on odotettavissa, että moni itämurteiden alueelta tullut vierastaa sitä. Sama pätee toisinkin päin.  Voi myös pohtia, miksi juuri tämä murrepiirre meitä niin ärsyttää, kun siedämme normaalisti ihan hyvin toisten murteita. Harva ottaa kierroksia, jos toinen sanoo mää tai mie.

Itse epäilen, että inho on koulussa opittua. Muotoon ja sen kitkemiseen on kiinnitetty vuosikymmenet erittäin paljon huomiota. Se on niin sanotusti opittu inhokki.

Väite 5: Alkaa tekemään -muodolla on aivan sama merkitys kuin alkaa tehdä -muodolla.
Otsikossa lainattu Ilona Herlinin artikkeli on toista mieltä. Lyhyesti tiivistettynä alkaa tekemään liittyy usein sellaisiin yhteyksiin, joissa jotakin jotakin aletaan tehdä  hiljalleen. Esimerkiksi ”olemme päättäneet alkaa lähiaikoina harjoittelemaan laulua”. Alkaa tehdä taas sopii paremmin kontekstiin, jossa aloittaminen tapahtuu kertaheitolla: ”heti kun uutiset loppuvat, alan haastatella sinua”. Sivumennen sanoen kehitteillä oleva merkitysero sopii A-infinitiivin ja MA-infinitiivin merkityseroihin laajemminkin. Mutta siitä voitte lukea enemmän Herlinin artikkelista.

Väite 6: Nyt saa kirjoitella mitä vaan ja pian se hyväksytään normiksi.
Moni on keksinyt verrata uutta normia milloin yhdyssanasääntöjen vapauttamiseen milloin pilkkujen unohtamiseen. Edellä sanotusta varmaankin käy jo ilmi, että alkaa tekemään on ollut jo erittäin pitkään osa suomen kieltä. Kyse ei siis ole mielivaltaisesta ”mikä tahansa kelpaa”-päätöksestä. Yhdyssanojen ja pilkkusääntöjen muuttamiselle ei ole vastaavaa kielen systeemistä tulevaa painetta. Yhdyssanoissa oikeastaan päin vastoin. Maksa laatikko ja maksalaatikko ovat edelleen aivan eri asia. Pilkkusäännöt ovat kyllä omasta mielestäni turhan monimutkaiset, mutta olen varma, ettei suomen kielen lautakunta yhdy tähän mielipiteeseeni.

Väite 7: Kaikkien on vastedes pakko käyttää muotoa, jonka kokee huonoksi.
Suomen kielen lautakunta ei päättänyt mitään alkaa tehdä -muodosta. Jokainen joka kokee sen paremmaksi kuin rakennesisarensa, saa sitä jatkossakin käyttää. Kyse oli pikemminkin elä ja anna toistenkin elää -tyyppisestä ratkaisusta.

Voidaan myös kysyä, minkälainen valta suomen kielen lautakunnalla tällaisessa asiassa on. Olisitko itse valmis kirjoittamaan tästedes esimerkiksi “minun talo”, jos lautakunta niin päättäisi? Nyt tehty päätös sopii kuitenkin lautakunnan päätösvallan piiriin. Esimerkiksi äidinkielen opettajien ja vastaavien virkamiesten tulisi päätöstä noudattaa. Tavallinen kadunmies taas tekee niin kuin parhaaksi näkee. Niin kuin on kaiketi aina tehnyt.

- – - -

Tässä oli siis muutama keskusteluissa esiintynyt väite ja omat kommenttini. Vastustakaa vapaasti. Alla on tilaa.

Tags: , ,

  1. Vuokko Kravtsov’s avatar

    Kyllä se ensin hätkähdytti! Olen käynyt kouluni enimmäkseen1960-luvulla ja silloin juuri tämä asia oli äidinkielenopettaijen lempilapsia, samoin kuin kaksoispassiivi, montaa ja myöskin. Kaikki kaksoispassiivia lukuunottamatta ovat nyt enemmän tai vähemmän sallittuja ja sekin on tulossa. Samoin possessiivsuffiksin pois jättäminen tapauksissa, joissa ilmaistaan esimerkiksi asumista eikä niinkää omistamista.
    Itse olen ottanut sen asenteen, että “saa käyttää, muttei oo pakko käyttää”!

  2. Pauli Rantanen’s avatar

    Väitteen 5 kommentti on hyvä. Merkityseroista ja kielen vivahteista ei osata kunnolla pitää huolta.

    Olen harmissani myös epämääräisestä ja valitettavan yleisestä ulkosijamuotojen käytöstä. Sijamuotojen valinnalla kun voidaan ilmaista merkityksiä, mutta nyt ei aina tiedä ollaanko sisällä vai ulkona.

    Myös joidenkin sanojen, kuten kohtuullinen, harkitsematon käyttö voi aiheuttaa tulkintaongelmia. Korvaan käy myös “noin parikymmentä”, ja nykyään mikä tahansa näyttää voivan “tippua”.

  3. Aura’s avatar

    Oon hillunut parilla kielenkäyttöön liittyvillä foorumeilla sen verran, että on ehtinyt selvetä, kuinka moninaiset asiat ovat eri ihmisten mielestä kielessä “väärin”. Kaltaiselleni kieli-intoilijalle antaa kummasti perspektiiviä, kun joku 60-luvulla koulunsa käynyt väittää kiven kovaan, että koulussa oppimani, kaikkialla ympärilläni kuulemani ja aina käyttämäni muodot ovat vääriä. Se tuntuu niin kohtuuttomalta, että olen saanut pontta sietää tätä uuttakin linjausta, joka särähtää omassa korvassani pahasti.

    Itse suhtaudun tähän asiaan aika kaksijakoisesti. Virallisella tasolla pidän tätä uutta linjausta kielen kehittymisen kannalta myönteisenä juttuna. Etenkin taputan karvaisia käsiäni siinä tapauksessa, että tuo Herlinin hahmottelema merkitysero on tosiaan kielenkäyttöön muotoutumassa. Henkilökohtaisella tasolla tää on kyllä kauhea tragedia. :D

    Murehtijasieluna kaipaisin ylenpalttiseen tuomitsemiseen verrokiksi jotain oikeita suomea uhkaavia kehityssuuntia. Esim. av-kääntäjien palkkataistelun tiimellyksessä on väitetty kehnojen tekstitysten sumentavan suomalaisten kielitajun – mitä se sitten täsmälleen tarkoittaakaan. Se kuulostaa kurjalta, mutten osaa arvioida kuinka todennäköinen ko. skenaario olisi ja mitä se tarkoittaisi käytännössä. Selkeämpi uhka on suomen käytön lakastuminen tieteellisissä piireissä. Mitenkäs sillä rintamalla edetään? Kotuksen sanakirja ei ole saatavilla netissä kaikille, eikö se edesauta kielitajun näivettymistä? Onko Kotuksen budjetti liian pieni esimerkiksi sanastokehityksen mielekkääseen ylläpitoon? (Esimerkiksi ruokasanastoa: tuskin kukaan tuntee kahvihernettä tai kähäräendiiviä, lähes jokainen tietää kikherneen ja friseesalaatin – ainakin nimeltä.) Oli miten oli, keskustelemalla suuremmista ongelmista (jonkun luulotaudista kärsimättömän johdolla) saataisiin tämä “alkaa tekemään” -kähinöinti oikeaan mittakaavaan ja kieliasioista kiinnostuneen kansanosan voimavarat suunnattua oikeita uhkia kohti.

  4. Suomensuojelija’s avatar

    Kiitokset kommenteista! Auralla on monta isoa kysymystä. Kommentoin.

    Tieteen rintamalla edetään niin, että englanti jyrää. Suomen mahdollisuus on rinnakkaisjulkaisemisessa eli sen kannustamisessa, että julkaistaisiin MYÖS suomeksi(/ruotsiksi).

    Kotuksen eli Kielitoimiston sanakirjan saaminen vapaasti nettiin olisi suuri kulttuuriteko. Asiasta mitään tietämättä veikkaan, että sanakirjan teknisen osuuden on toteuttanut joku ulkopuolinen, jonka täytyy saada rahansa takaisin panostuksestaan myynnillä. Mutta se on vain arvaus.

    Kikherne/kahviherne-tapaus on tietenkin tavallaan sääli. Tässä on varmaan käynyt niin, että kahviherne ei ole ollut ihmisille riittävän tunnettu sana ennen kuin sen käyttö ruoanlaitossa lisääntyi. Silloin nimi ikään kuin lainattiin uudestaan. Nykymaailmassa toisaalta ihan ymmärrettävää, kun ihmiset lukevat reseptejä netistä vierailla kielillä. Tällöin sanojen läpinäkyvyys suhteessa englantiin auttaa. Mutta sääli tietenkin silti.