Voit antaa palautetta tästä blogista tai Suomensuojelija-kirjasta joko julkisesti näillä sivuilla tai lähettämällä postia osoitteeseen lari_at_suomensuojelija.fi.
-
Hyvä Lari,
tutustuin juuri kielipoliittiseen toimintaohjelmaan, jonka löysin blogi-sivuiltasi. Ilokseni huomasin myös Sinun olleen mukana vaativassa ja varmasti aikaa vievässä projektissa. Tuotos on erityisen antoisa ja ajatuksia herättävä. Kiitos siis panostuksestasi.
Yliopisto-opiskelijana luin erityisellä huolella kappaleen 5, jossa käsitellään yliopisto- ja tiedemaailman lingua francan, englanninkielen, ylivaltaa. Totta puhuakseni, vasta nyt ymmärsin jäädä pohtimaan asian vaikutusta omaan opiskeluuni Helsingin yliopistossa. Olenhan jo useamman vuoden ajan pitänyt itsestään selvyytenä sitä, että jotkut kurssit suoritetaan tai ainakin tiivistelmät laaditaan englanniksi tai jollain toisella valitulla kielellä, omassa tai jossain toisessa tiedekunnassa. Enkä ole tätä edes tajunnut kyseenalaistaa: Onko tämä tarpeellista? Miksi näin tehdään? Tuleeko tuotoksestani parempi tai ansioituneempi ulkomaankielisenä? Tuskin nimittäin omat, toisen vuoden opiskelijan tuotokset vielä riittävät kansainvälisen julkaisusarjan artikkeleiksi vaikka kuinka ovat englanninkielisiä.
Koska ymmärrykseni mukaan pyrit saamaan meitä lukijoita itse ajattelemaan rakasta äidinkieltämme ja sen käyttöä, voinen todeta iloksesi, että ainakin yksi lukija on nyt entistä valveutuneempi suomenkielen käyttäjä. Voin ainakin seuraavan kurssin kohdalla tiedustella professorilta tai yliopiston lehtorilta perusteita englanninkielisiin tiivistelmiin, kysyä mitä lisäarvoa näin toimien haetaan ja ehkäpä – kuka ties – saan perustellun ja harkitun vastauksen tai ainakin mahdollisuuden herätellä luennoitsijan pohtimaan kielivaateen oikeutusta.
-
Arvoisa Lari,
Hei! Olisipa hauskaa tutustua ja tehdä yhteistyötä. Esimerkiksi meillä on oma verkkosivustomme http://WWW.FIN2RUS.RU. Se on ilmainen Venäjä-Suomi-Venäjä nettisanakirja. Se on perustettu vuonna 2008 ja nykyään kehittää nopeasti. Uusia sanoja lisätään päivittäin. Jos haluat osallistua tähän projektiin – täytyy vain rekisteröidä tässä http://www.fin2rus.ru/register/.
Kiitos ja näkemiin!
-
Terse,
Olen asunut nyt 18 vuotta pysyvästi ulkomailla ja vasta viimekäynnilläni, vähän pidemmällä sellaisella, huomasin kuinka paljon suomenkieli on muuttunut englanniksi. Uudissanat sikseen, mutta erityisesti minua hämmensi se, että englannin kieltä käytetään myös silloin, kun tarjolla olisi parempia ja useampia näppäriä ja eteviä suomenkielen sanoja.Ironista kyllä, englannin kieli tuskailee oman köyhtymisensä kanssa, joskaan ei lainasanojen muodossa. (Jos suomenkielen “pimeä puoli” kiinnostaa, lue vaikka Don Watson: Death Sentence – the decay of public language ISBN 1 74051 206 5)
Kirjoitan itse suomalaiseen mediaan ja pidän samalla englanninkielistä nettisivustoa. Taistelen siis kahden kielen puolesta, mutta en niiden yhdistämisestä. Molemmat kielet ovat rikkaita ilmaisukyvyltään.
Suomenkieli – äidinkieleni – tarvitsee sinunkaltaisia taistelijoita. Liityn joukkoosi ja teen kaiken minkä voin. En vain kielen säilyttämiseksi, mutta myös sen rikastuttamiseksi. Blogi on loistava ja sen kieli on kaunista. Jos voin auttaa, teen sen mielelläni.
-
Hei Lari! Kiitos linkityksestä. Yhteisellä asialla, iloisin – ja joskus vähän kärkevinkin – mielin. Suojellaan suomea ja viedään ilosanomaa eteenpäin.
-
Hyvä Lari
Opiskelen filosofiaa ja minua kiinnostaa kielen eksistentiaalinen tehtävä. Heideggerin mukaan: “Kieli on olemisen talo, johon ihminen asettuu asumaan. Ajattelijat ja runoilijat ovat tämän asunnon vartijoita.” Tämän perusteella voidaan myös ajatella, että kieli pukee ajatuksemme sanoiksi ja lauseiksi. Toisaalta kieli on myös ajattelumme väline.Onko kielen köyhtyminen (myös Laurin huolen aihe) seurausta siitä, että itseasiassa meidän ajattelumme on köyhtymässä? Toivottavasti kysymyksessä on vain pintailmiöistä kiinnostuneen median ominaisuus ja että kieli on edelleen rikasta valtamedian ulkopuolella. Toisaalta iso osa länsimaiden ihmisistä on tämän median vallassa eli nopeat pintailmiöt tulevat heidän (ja meidän) kieleen ja edelleen ajatuksiin. Onko yleinen media luonut noidankehän ja jäävätkö syvälliset ja hitaat ilmiöt ajattelematta? Mielestäni tämä on erittäin huolestuttavaa. Vastaanottimia ei tietysti voi sulkea, mutta ilmiön tiedostaminen on tärkeä askel taistelussa ilmiötä vastaan. Mutta mikä on seuraava askel?
Onko sinulla tai muilla jotain ajatuksia ja tietenkin – oletteko kanssani samoilla linjoilla vai olenko aivan hakoteillä…

8 kommenttia
Tämän artikkelin kommenttisyöte
Trackback link: http://www.suomensuojelija.fi/kommentoi-kirjaa/trackback/