Suomensuojelijan ohjeet

Suomen kieli ei pelastu valittamalla eikä yhdyssanavirheitä korjailemalla. Tarvitaan enemmän. Suomensuojelijan ohjeina tarjoan seitsemän kohdan ohjelman. Tarkemmin kirjassa.

Ohje 1: Leiki kielellä

Kieltä on turha säilyttää vain viranomaisten ja hallinnon kieltä varten. Niissä loogisuus ja yksiselitteisyys ovat tärkeitä, mutta suomen kielen on toimittava myös viihteellä: leppoisan jutustelun, oivaltavan ajattelun ja huumorin kielenä. Huumori uudistaa kieltä, uusiutuva kieli elää. On jopa arvioitu, että kieli ylipäänsä kehittyy sen takia, että ihminen on ilmaisuvoimaiseen sanontaan pyrkivä eläin.

Ohje 2: Luota omaan puheeseesi

Miten voi arvostaa suomen kieltä, jos ei edes arvosta omaa puhekieltänsä? Jokainen tuntee oman puhekielensä itse kaikkein parhaiten. Siksi ei tarvita kielimestareita kertomaan, mikä omassa puhekielessä on oikein tai väärin, eikä varsinkaan kertomaan, onko oma murre rumaa vai kaunista. Jos kaikki luottavat omaan puheeseensa, suomen kielen moninaisuus säilyy. Ja moninaisuus on kielen täysipainoista elämää.

Ohje 3: Arvosta kirjakieltä

Kirjakieli on yhteistä toimintaa varten kehitetty, eikä se säily sellaisena, jos kaikki sooloilevat miten sattuu. Passiivinen nöyristely ei sekään kuitenkaan ole arvostamista. Kirjakielen on pysyttävä verevänä, ja se onnistuu vain, jos kaikki kirjoittajat pitävät kriittisellä silmällä huolta sen ilmaisuvoimaisuudesta. Meidän kirjoittajien ei esimerkiksi ole pakko totella kaikkia yritysmaailman nimenmuodostuksen kotkotuksia.

Ohje 4: Tunnusta väriä

Jalkapallokannattaja voi osoittaa kannustustaan niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Negatiivinen strategia on valittamista, positiivinen esimerkiksi oman joukkueen värien kantamista, ”värien tunnustamista”. Sama pätee kieliasioihin. Pelastuuko suomi negatiivisella strategialla eli rappiota toitottamalla? Oppiiko yksikään nuori kirjoittamaan paremmin sen takia, että huonosta kirjoitustaidosta maristaan? Negatiivisen strategian sijaan voisi kokeilla positiivista: kannustetaan onnistumisista, tuetaan tärkeäksi nähtyä kulttuuria ja kytketään kritiikkiinkin ratkaisuehdotuksia.

Ohje 5: Käytä suomea

Puhu ja kirjoita suomea työpaikalla, viranomaisten kanssa, maahanmuuttajille, Facebookissa ja saunassa, kaikkialla missä muutkin osaavat suomea. Suomen kielen suurin uhka eivät ole väärin kirjoitetut yhdyssanat tai satunnaiset lainasanat, vaan se, että suomenkieliset itse luovuttavat elämänaloja englannin kielelle.

Ohje 6: Älä pelkää muita kieliä

Oman kielen asian ajaminen on suhdanneherkkää toimintaa, josta voi helposti saada aiheetta kansainvälisyyden vastustajan tai jopa puolirasistin leiman. Siksi on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin englanti ei ole kielten Tyrannosaurus Rex. Sitäkin on nykymaailmassa osattava. Toiseksi on ymmärrettävä, että vähemmistökielet eivät muodosta suomen kielelle uhkaa. Uhka tulee omista asenteistamme.

Ohje 7: Pidä meteliä

Kaikkiin tärkeisiin asioihin ei voi yksittäinen kansalainen suoraan vaikuttaa. Kielenopetuksesta, viranomaisten kielestä ja vaikkapa kirjastojen määrärahoista päätetään politiikassa. Mutta mutta, pelkkään vaaleissa äänestämiseen ei kuitenkaan tarvitse nykydemokratiassa tyytyä! Oman näkemyksensä saa esiin yleisönosastoilla, internetissä, yhdistyksissä ja vaikka adressein.