Suomen kieli ei pelastu valittamalla eikä yhdyssanavirheitä korjailemalla. Tarvitaan enemmän. Suomensuojelijan ohjeina tarjoan seitsemän kohdan ohjelman. Tarkemmin kirjassa.
Ohje 1: Leiki kielellä
Kieltä on turha säilyttää vain viranomaisten ja hallinnon kieltä varten. Niissä loogisuus ja yksiselitteisyys ovat tärkeitä, mutta suomen kielen on toimittava myös viihteellä: leppoisan jutustelun, oivaltavan ajattelun ja huumorin kielenä. Huumori uudistaa kieltä, uusiutuva kieli elää. On jopa arvioitu, että kieli ylipäänsä kehittyy sen takia, että ihminen on ilmaisuvoimaiseen sanontaan pyrkivä eläin.
Ohje 2: Luota omaan puheeseesi
Miten voi arvostaa suomen kieltä, jos ei edes arvosta omaa puhekieltänsä? Jokainen tuntee oman puhekielensä itse kaikkein parhaiten. Siksi ei tarvita kielimestareita kertomaan, mikä omassa puhekielessä on oikein tai väärin, eikä varsinkaan kertomaan, onko oma murre rumaa vai kaunista. Jos kaikki luottavat omaan puheeseensa, suomen kielen moninaisuus säilyy. Ja moninaisuus on kielen täysipainoista elämää.
Ohje 3: Arvosta kirjakieltä
Kirjakieli on yhteistä toimintaa varten kehitetty, eikä se säily sellaisena, jos kaikki sooloilevat miten sattuu. Passiivinen nöyristely ei sekään kuitenkaan ole arvostamista. Kirjakielen on pysyttävä verevänä, ja se onnistuu vain, jos kaikki kirjoittajat pitävät kriittisellä silmällä huolta sen ilmaisuvoimaisuudesta. Meidän kirjoittajien ei esimerkiksi ole pakko totella kaikkia yritysmaailman nimenmuodostuksen kotkotuksia.
Ohje 4: Tunnusta väriä
Jalkapallokannattaja voi osoittaa kannustustaan niin positiivisesti kuin negatiivisestikin. Negatiivinen strategia on valittamista, positiivinen esimerkiksi oman joukkueen värien kantamista, ”värien tunnustamista”. Sama pätee kieliasioihin. Pelastuuko suomi negatiivisella strategialla eli rappiota toitottamalla? Oppiiko yksikään nuori kirjoittamaan paremmin sen takia, että huonosta kirjoitustaidosta maristaan? Negatiivisen strategian sijaan voisi kokeilla positiivista: kannustetaan onnistumisista, tuetaan tärkeäksi nähtyä kulttuuria ja kytketään kritiikkiinkin ratkaisuehdotuksia.
Ohje 5: Käytä suomea
Puhu ja kirjoita suomea työpaikalla, viranomaisten kanssa, maahanmuuttajille, Facebookissa ja saunassa, kaikkialla missä muutkin osaavat suomea. Suomen kielen suurin uhka eivät ole väärin kirjoitetut yhdyssanat tai satunnaiset lainasanat, vaan se, että suomenkieliset itse luovuttavat elämänaloja englannin kielelle.
Ohje 6: Älä pelkää muita kieliä
Oman kielen asian ajaminen on suhdanneherkkää toimintaa, josta voi helposti saada aiheetta kansainvälisyyden vastustajan tai jopa puolirasistin leiman. Siksi on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin englanti ei ole kielten Tyrannosaurus Rex. Sitäkin on nykymaailmassa osattava. Toiseksi on ymmärrettävä, että vähemmistökielet eivät muodosta suomen kielelle uhkaa. Uhka tulee omista asenteistamme.
Ohje 7: Pidä meteliä
Kaikkiin tärkeisiin asioihin ei voi yksittäinen kansalainen suoraan vaikuttaa. Kielenopetuksesta, viranomaisten kielestä ja vaikkapa kirjastojen määrärahoista päätetään politiikassa. Mutta mutta, pelkkään vaaleissa äänestämiseen ei kuitenkaan tarvitse nykydemokratiassa tyytyä! Oman näkemyksensä saa esiin yleisönosastoilla, internetissä, yhdistyksissä ja vaikka adressein.
-
Erittäin hyvät ohjeet!
-
Kiitos tästä tunnelatauksesta!
-
Luin juuri loppuun Suomensuojelijan kirjan ja olen aivan mykistynyt. Miten tuosta aiheesta voi saada niin hauskan ja asiasta puhuvan kirjan. Laitan työpaikallani kirjan kiertoon ja jotain kyllä kehittelen tämän ympärille.
-
Tännehän tulee ihan epätasapuolista kommenttia. Nyt lukijat tietysti epäilevät, että sensuroin kaikki päänaukomiset… Ei, kyllä kritisointikin on sallittua!
Suurkiitos joka tapauksessa Kimmolle, Marialle ja Tarjalle ystävällisistä sanoista!
-
Upeeta! Olen itse omalta osaltani taistellut Suomen itsenäisen kielen puolesta ja koettanut välttää anglosaksisia ym. virtauksia. Välttelen mm. ravintoloita, joilla on englanninkielinen nimi. Sen sijaan menen mielelläni Helsingissä Kolmeen Kaisaan tai Villiin Wäinöön ja Jyväskylässä Kierteeseen, Sohwille tai Ylä-Ruutille.
Kirjoittakursseilla korjataan toki myös yhdyssanoja mutta käsitellään kieltä kunnioittavasti.
Iloista Itsenäisyyspäivää!Risto Olavi
-
MAHTAVAT OHJEEET ! UPEAA TYÖSKENTELYÄ PEUKKUUU!!!!!
-
Voisiko joku kertoa, miksi Suomensuojelija-blogin alareunassa lukee ”Powered by – –” ja ”Subscribe to feed” ja miksi vastaamistoiminnon otsikkona on ”Reply”, ensimmäisenä kohtana ”Name (required)” ja niin edelleen? Ja ennen muuta: eikö tästä todellakaan ole kukaan vielä älähtänyt?
Tarkemmin katsoen näyttää myös siltä, että kirjoittajien viestien otsikot ovat sekakieltä, jossa on englannin prepositio ”on”, suomen kielen mukainen päivämäärämerkintä, englannin prepositio ”at” ja englannin mukainen kellonaikamerkintä.
Nyt pitää näköjään Submit Comment eli suomeksi kai submitata kommentti. Jos en tietäisi paremmin, luulisin kohdanneeni viiltävää ironiaa tai joutuneeni Kafkan luomaan rinnakkaistodellisuuteen. Olen noin sataprosenttisen varma siitä, että jos viestin lähetyksessä menee jotain pieleen, virheilmoitus ei ole ainakaan suomea…
-
Heh. Syynä taitaaa olla päivittäjän tietotekninen kömpelyys. Jos joku osaa neuvoa, mistä tekstit oikeastaan vaihdetaan, niin neuvot otetaan tietenkin kiitollisna vastaan.
-
Hienoa. Erittäin tärkeitä pointteja. “Suomen kielen suurin uhka eivät ole väärin kirjoitetut yhdyssanat tai satunnaiset lainasanat, vaan se, että suomenkieliset itse luovuttavat elämänaloja englannin kielelle.” – Näin se nimenomaan on! Kielen tulevaisuus on kielenkäyttäjien itsensä käsissä, me tämän kielen säilytämme tai tuhoamme.
Miten pitäisi suhtautua siihen, että suomessa kirjakieli eroaa niin paljon puhutusta kielestä? Ero vain kasvaa. Toisaalta, jos se kaventuisi niin se vasta mielestäni väärin olisikin, onhan puhekieli aitoa kieltä ja kirjakieli vain pitkälti keinotekoinen rakennelma. Eikö siis kirjakieltä voisi rankemmin virittää lähemmäs puhekieltä, ottaen malliksi esimerkiksi Etelä-Suomen yleispuhekielen?
-
Olen mykistynyt. Kiitos! Löysin blogisi hetki sitten ja olen innoissani, miten upeasti olet pukenut sanoiksi sen, mikä on olennaista. Ajattelen itsekin asioista samoin; itse asiassa ensimmäisiä asioita, jotka aikoinaan suomea opiskellessani sisäistin oli se, että ainakaan mitään rappiota ei kannata pelätä. Kaikki muutos ei sitä todellakaan ole: kieli elää ja muuttuu käyttäjiensä mukana, sehän on vain luonnollista. Kieli tuskin muuttuu sellaiseen suuntaan, että sen käyttäjät eivät enää ymmärtäisi toisiaan. Se on jotenkin absurdi ajatuskin.
Huvittaa joskus kyllä ihmisten marina kielen rappiosta ja siitä, ettei “kukaan tee sille mitään”. Haluaisin nähdä ihmisten ilmeet, kun kielipoliisi ilmaantuisi katukuvaan valvomaan itse kunkin puhekieltä ja jakamaan rikesakkoja. Oikeasti, kyllähän itse kukin, jokaikinen marisijakin, voi katsoa peiliin. Siellä se hyvän suomen kielen ylläpitäjä katsoo silmiin.
Nautitaan kielestämme, leikitään sillä, hellitään sitä ja annetaan sen kehittyä. Laitetaan suomi soimaan!
10 kommenttia
Tämän artikkelin kommenttisyöte