kielen elämä

You are currently browsing articles tagged kielen elämä.

Kuten jokunen teistä ehkä on huomannut, julkaisin syksyllä kirjan “Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen” (Siltala), joka on eräänlainen suomen kielen elämäkerta. Kirjan innoittamana pidin Twitterissä myös tiliä 100 faktaa suomen kielestä (@100xsuomenkieli). Siinä kävin suomen kielen historian pikantteja yksityiskohtia läpi hieman lyhyemmässä muodossa kuin kirjassa. Twitter-projekti on nyt saavuttanut ainakin joksikin aikaa loppunsa, joten ajattelin julkaista faktat vielä listana. Olkaa hyvät. Suomen kielen historia sadalla (tai hieman yli) tviitillä.

  1. Suomi ei ole eksoottinen. Kieliopillisia sukuja ei edes puolessa maailman kielistä. #eksoottisuus #kielenelämäkirja
  2. Suomi ei ole outo. Englannin the-artikkelia vastaava sana löytyy vain 60 prosentista maailman kielistä. #eksoottisuus #kielenelämäkirja
  3. Suomi ei ole erikoinen kieli. Kahdessa kolmasosassa maailman kielistä on sukupuolineutraali hän. #eksoottisuus #kielenelämäkirja
  4. Suomi on suuri kieli. Suurempi kuin 98 prosenttia maailman kielistä. #suurikieli #pienikieli #kielenelämäkirja
  5. Alussa oli kantaurali. Suurin osa tutkijoista olettaa sen syntyneen Volgan mutkassa. #alkukieli #kielenelämäkirja
  6. Kantauralista tunnetaan 200-400 sanaa. Perussanastoa: icja, ema ja pola. Sanojen isä, emä ja puolukka esimuodot.#vanhojasanoja
  7. Suomi = pakastinkieli. Jo tuhansia vuosia sitten sanottiin kala, muna ja pesä. Unkarissa sanat muuttuneet: hal, mony ja fészek.#kantaurali
  8. Koukkaus kielitieteen ulkopuolelle: Kantauralin puhujat eivät esi-isiämme. Nykysuomalaisen geenit pääosin muualta.#geenit#kantaurali
  9. Suomen alueella puhuttiin muita kieliä ennen kuin suomen kielen esimuodot saapuivat tänne. Jälkiä sanat niemi, oja, mäki.#kadonneetkielet
  10. Suomessa puhuttiin esihistoriallisina aikoina useita kieliä. Miksi suomi voitti? Emme tiedä #kadonneetkielet #kielenelämäkirja
  11. Suomen kielen synty sijoitetaan yleensä noin vuoteen 0.#suomensynty#jeesuksenaikalainen (—> @100xsuomenkieliTässä vaiheessa erkanimme siis esimerkiksi virosta.)
  12. Alussa suomen kieliä oli kaksi: läntinen ja itäinen. Itäisestä muinaiskarjala ja sitten karjalan kieli ja suomen itämurteet.#kaksisuomea
  13. Ennen suomen syntyä taakse jäivät sukukielet. Jotkut kauas. Sanotaan: suomi ja unkari yhtä erilaisia kuin ruotsi ja sanskrit. #sukuonparas
  14. Läheisimpiä sukukieliä esimerkiksi karjala ja viro. Suomenkielinen ymmärtää vähän ja pikku opettelulla paljon. Enemmän irti Tallinnasta!
  15. Olemme sukua myös kaikille yhdeksälle saamelaiskielelle. Vain tovi sitten näitä sukulaisia oli 10. #kieltenkuolema #sukuonparas #kielenelämä
  16. Mistä sanat tulleet suomeen? Pääosin muista kielistä: ruotsista, venäjästä, englannista, latviasta, liettuasta. Tai näiden esimuodoista.
  17. Esihistoriallisia lainoja germaaneilta: sanat kangas, kello, kaura, ruis, verkko. Jopa aivan perussanoja kuten suuri ja “ja”#kaikkionlainaa (—> @100xsuomenkieliArviolta neljäsosa suomen kielen sanavartaloista on germaaneilta!)
  18. Etelästä saimme sanat meri, lahti, lohi. Idästä pakana, risti, piirakka. Lännestä kangas, taikina. Baltit, slaavit, germaanit#sanatkertovat
  19. Lainasana on jopa “äiti”. Vastaava veto olisi ryhtyä kutsumaan omaa äitiä motheriksi.#kaikkionlainaa#lainaäiti
  20. Sana kuningas lainattiin muodossa kuningaz. Lainaajat ovat itse kohdelleet sanaansa kovakouraisemmin: kung, könig ja king. #pakastinkieli
  21. Ulkopaikallissijat eli muodot kadulla, kadulta ja kadulle ovat sijasarjamme nuorimmat. Eivät silti ihan teini-iässä: ikää yli 2000 vuotta.
  22. Äänteiden juniorikaartia ö ja äng. Ikää silti pari tuhatta vuotta. Paljon uudempi on d, joka livahti puheeseen vasta 1800-luvulla. #äänteet
  23. Vanhin kirjoitettu lause suomea: ”Mÿnna thachton gernast spuho so??en gelen Emÿna daÿda.” Merkitty Turun piispan nimiin noin vuonna 1450. (—> @100xsuomenkieli Nykysuomeksi kai suunnilleen: ”Minä tahdon kernaasti puhua suomen kielen, en minä taida.”)
  24. Kiven päivän kunniaksi pari faktaa: Aleksi Kivi eli muutaman vuoden vanhemmaksi kuin miesten keski-ikä 1800-luvulla. #nuorenakuollut? #Kivi
  25. Kivi oluesta: “Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas.” #sä-passiivi
  26. Kiven kieltä sievisteltiin. ”Vilkuttelee vikkelästi kuoharin terävää veistä” Kootuissa teoksissa 1878 ”toimittelee milloin mitäkin ammattia”
  27. Kiven kielen sensurointi jatkui lähes koko 1900-luvun. Luultavasti olet koulussa lukenut siistittyä Kiveä. #sievistely #tasapäistäminen
  28. Takaisin perusasioihin: Agricola. Loi kirjakielen 1.0. Lopputulos ei täydellinen, mutta korvasi surkeat betaversiot. #Agricola #kirjakieli
  29. Tiedämme Agricolasta: Pernajalta, opiskeli Viipurissa, Turussa ja Wittenbergissä, käänsi kirjoja, loi kirjakielen, kuoli matkalla Moskovasta
  30. Emme tiedä Agricolasta: miltä näytti, mitä puuhaili esiteininä Viipurin kaduilla, missä vietti iltansa Wittenbergissä.#arvoitustenagricola
  31. Agricolan äidinkieltä ei tiedetä. Mutta onko sillä väliä? Jos se oli ruotsi, voimme surutta todeta A:n osanneen myös suomea. #monikielisyys
  32. Abckiria 1543 ensimmäinen suomenkielinen kirja. Ei oikeastaan aapinen. Pari sivua kielestä, parikymmentä uskonasioista. #kielenelämä
  33. Agricolan päätyö oli UT: kääntämiseen ja painattamiseen tarvittavien rahojen keräämiseen meni toistakymmentä vuotta #agricola #elämäntyö
  34. Agricolan teoksissa 8 500 eri sanaa. Noin 60 % yhä käytössä. Unohdetut mm. näitä: alaskatsoa, alasastua, alaskukistaa, alassotkea#agricola
  35. Agricola kirjoitti “olcon sinun tactos nijn maasa quin on taiuassa”. Luki kai “olkoon sinun tahtos niin maasa kuin on taivaassa”. Ymmärrämme
  36. Agricolan sanoja esim. karkausvuosi, perikato ja isänmaa. Myös luutarha hautausmaasta ja lustitarha paratiisista. #agricola #uudissanat
  37. Agricola harhauttaa. Kirjoittaessaan “irrallinen” tarkoittaa samaa kuin nykysuomen irstas. Kirjoittaessaan “irstas” tarkoittaa turvallista. (—> @100xsuomenkieli samaa sarjaa: Agricolan harras on meidän luja, noutaa meidän seurata, huone tarkoitti taloa, turku toria ja rieska maitoa.)
  38. Agricola “unohtui” lähes 250 vuodeksi. Ei patsaita, ei juuri korupuheita, ei kiitoksen sanaa seuraavissa raamatunkäännöksissä. Miksi?
  39. Agricolan unohdus. Syynä ainakin ajan henki. Tekijyys ei pop. Ei kirjoittanut nimeään kaikkiin käännöksiinsä. Elämäkerturi kateellinen.
  40. 1500-luku toi suomen kirjallisen kulttuurin ovenpieleen. Sitten jumituttiin ovenpieleen 200 vuodeksi. Edistys pientä. Osin takapakkia.
  41. 1600-luvun valonpilkku: Biblia. Raamattu suomeksi. Agricola: “meiden iocapeiuenen leipen”, Biblia: “meidän jocapäiwäinen leipäm” #edistys
  42. Biblia oli iso! 1500 sivua. Avattuna levisi pöydälle puolen metrin levyiseksi. Iso oli kääntäjien palkkiokin: elinikäisiä läänityksiä ja huomattavat rahat. (—> @100xsuomenkieli lisättäköön, että kirja ei myynyt kummoisesti. Liian kallis. 1200 kpl painos kesti vuosikymmeniä. Hyvä ei aina myy. #talous)
  43. Opaskirjoja 1700-l.: Yxikertaiset Kysymyxet Juopumisesta / Lyhy Tutkistelemus Palowijnan Poltto-Aseista ja – Walmistamisesta #raittiustyö (—> Opaskirjoja 1700-l. (osa 2): Neuwo, kuinga terwellinen ja hywän maullinen ruoka taitaan walmistaa Nummi- (Nurmi-) eli Kangas-jäkälästä) (—> Opaskirjoja 1700-l. (osa 3): Neuwo, Kuinga yhteinen Kansa taitaa istutta Rupulia #maamiehenystävä #mitämitä)
  44. 1. sanomalehti suomeksi: Suomenkieliset Tieto-Sanomat 1775-. Vuoden päästä päätti ”seisahtaa joksikuksi ajaksi”. Vähän tilaajia. Ei jatkanut
  45. Sanoja 1. sanomalehdestä: maahedelmä, maanpäärynä, juuriska. Eli tietenkin juures, peruna ja lanttu. #uudissanat #kielenelämä #1700-luku
  46. 1. sanomalehti opettaa lukijakunnalleen uuden sanan: ”Porkanat, jotka Ruotzinkielen kutzutan Morot, owat ruskiat ja pitulaiset.” #uudissanat
  47. Sanojen 1. kerta kirjakielessä usein vieraan näköinen: mittailla  ja ohjailla 1. kerran mittaeldu ja ohjaelis. Eräs tuttu vihannes: augurcka
  48. Sanaehdotuksia 16-1700-luvuilta: pehmitös tyynystä, hahdenhammas ankkurista, tiekirja passista ja ruovonpäristäjä pelikaanista #hutisanat
  49. Ruotsinvallan aikana myös sanat ruotsista: rusina, sakset, kenraali, pistooli, tupakka ja ehkä tärkein: kahvi. #lainasanat
  50. Varhaisten lainojen esittelyyn yksi lisäkieli: viro. Esimerkkeinä jänis ja varis, jotka kieleen lounaisten murteiden kautta (jänes, vares)
  51. Koukkaus murteisiin. Länsimurteissa alkuun kaksi haaraa: lounais- ja hämäläis-. Pohjalaismurteet syntyneet v. 1000 jälkeen. #murteidensynty
  52. Idässä: Muinaiskarjan hajoitti lopullisesti Pähkinäsaaren rauha 1323. Savolais- ja kaakkoismurteet erosivat karjalan kielestä #suomiyhdistyy
  53. Puhuttu suomi oli monenlaista. Esimerkkinä nykysuomen d-äänne: meirän, meilän, meiän tai mei?än. Vasta kirjakieli opetti yksipuolisuuteen. (—>@100xsuomenkieli Vasta kirjakieli myös opetti d-äänteen. Ja senkin vasta myöhään 1800-luvulla.)
  54. Ajatus suomen kielen erinomaisuudesta 1700-luvulla. Aluksi lennokasta: suomi sukua heprealle, yksi Baabelin tornin hajoittamisesta syntynyt.
  55. Fennofiilit haaveilivat suomelle komean historian. Malli Ruotsista: Ruotsi kadonnut Atlantis, ruotsalaiset maailman alkukansa #hurujutut
  56. Fennofiilien vauhdikkaat kuvitelmat rakensivat pohjaa realistisemmalle suomalaisuusaatteelle. Tuo aate mullisti suomen kielen 1800-luvulla.
  57. Saavumme 1800-luvulle. Suomen kielelle se oli uusi alkuräjähdys. Sen maailma avautui. Pääsyynä kansallisuusaate. #suomalaisuus #kielenelämä
  58. 1800-luvulla kehittyi niin kieli kuin sen käyttömahdollisuudet. Uusia sanoja tuhansia ja taas tuhansia. #uudissanat #sanatulva
  59. Esimakua 1800-luvun sanoista: kirjasto, kirjallisuus, kirjain, kirje, kirjakieli, kirjoitustaito ja tietenkin kirjoitusvihe! #eiku
  60. Suomen kieli 1800-luvun alussa: “Kansan ollessa lasna, Kielikin on lapsellinen, ja sillä käy ainoastaan lapsellisia Mielteitä lausuminen.” (—> Näin kirjoitti Wolmari Kilpinen 1844 Suomi-lehdessä.)
  61. 1800-luvulla tehtiin kansasta kunnon suomalaisia ja kielestä kunnon kansalliskieli. Luotiin “suomalaisuus” #projekti #tavoitteetkohdallaan
  62. Vaihdettiin mm. sana fabriikki uuteen. Ehkä tekimö, valmisto, työstö, pajasto, tejinpaja tai vaikka tekohuone? Ehdotuksia riitti. #1800
  63. 1800-l. alku: murteiden taistelu. Ei verinen, vaikka sanan säilä heilui. Seurauksena kirjakieli monipuolistui. Muuten olisi edelleen turkua!
  64. Murteiden taiston tuloksena ehtoon tilalle tuli idästä ilta, suven tilalle kesä, valkean tilalle tuli. #1800 #kirjakieli
  65. Kansanrunoudesta runollisia (huotra, kutri, tuohus ja vilu) ja tavanomaisempia (eräs, kuten, järjestää, joten) #murteidentaistelu #1800
  66. Ennen kirjoitettiin “he tapasit hänen kaupasa”. Murteiden taiston jälkeen: “he tapasivat hänet kaupassa” #kohtinykysuomea #1800
  67. Ja tämäkin vielä: “alkaa tehdä” tuli idästä, “alkaa tekemään” kirjakielen alkuperäinen muoto. #kielirikastuu #murteidentaistelu
  68. 1800-l. alku innovointia. Ehdotettiin mm. kaikkien murteiden kirjoittamista, kahta kirjakieltä (uskonto vs. muut) ja vokáleja tähän tapán.
  69. Kieli oli tunteita. Toisten suomea haukuttiin lapsen leperrykseksi, sekasoperrokseksi, surkeasti rääkätyksi, Baabelin kieltensekoitukseksi
  70. Metaforajuhlaa: kielen taimet kasvavat kauniisti ja vioitta mitä ihanimmaksi yrttitarhaksi. Kieli on ”vastakylvetty uudispelto” #1800
  71. 1800-luvun sanankeksijät pääosin innokkaita amatöörejä: kirkonmiehiä, lääkäreitä, sanomalehtimiehiä, lääketieteen tutkijoita. #uudissanat
  72. 1800-luvun sanankeksijät miehiä. Suomen kieli oli koulutettujen miesten puuhastelua. #tasaarvoaodotellessa #miestenkieli
  73. 1800-luvun sanankeksijät koulutettuja miehiä. Sana “tasa-arvo” keksittiin, mutta toteutumista vielä odotetaan #uudissanat #tasaarvo
  74. Suomen kieli rakastaa omakielisiä sanoja. Esim. ruotsissa enemmän lainoja. Alternativ ja kapital vs. vaihtoehto ja pääoma. #lainasanat
  75. 1800-luvun sanoja: kirjasto, laivasto, toimisto. Ehdotettiin myös lukisto ja onnisto. Lukio ja paratiisi kuitenkin käytössä. #uudissanat
  76. 1800-luvun sanaehdotuksia: esine, tunne, älykäs, taide, tiede. Onnistuisiko elämä ilman näitä? #1800 #uudissanat
  77. Lisää sanoja 1800-luvulta: tunnelma, viini, intohimo, kuumaverinen. Kuinka paljon vaatimattomampi olisi syntyvyys ilman 1800-lukulaisia?
  78. Sana “kone” nykymerkitykseensä 1800-luvulla. Murresanana monissa merkityksissä: keino, konsti, kummastusta herättävä, outo. #murteet #1800
  79. 1. suomenkielistä dosentinväitöskirjaa (1859) ei nimetty Twitter-ystävällisesti: Suomalaisten Nimukka- ja Lausukka (eli Tehdikkö-)sanojen… (2. tviitti:) jakauntumisesta, taivutuksen suhteen, ynnä täydellinen Käytelmä – elikkä ”ijestys” – kaava monin esimerkin, sekä selityksineen… (3. tviitti:) ruotsiksi kieliopin säännöistä kirjasin – eli puustavi-muutoksia varten. (Kirjoittaja Henrik Corander)
  80. 1800-luvun sanaehdotuksia. Mikä on kolmekulma, kolmisivukas, kolmikanta, kolmilaita, kolmisivuinen kuvake, kolmisoppi ja kolmikolkka?
  81. Epäonniset sanaehdotukset usein viehättävän kuuloisia. Esim. “viehekki”. Paremmin houkuttimena tunnettu. Entä nelju neliöstä? #hutisanat
  82. Vielä pari hutisanaa: mainioisuus (auktoriteetti), uskomus-rauhallisuus (suvaitsevaisuus), tiiustamustoimitus (tutkimuskomitea)#Kielenelämä (—> Näiden isä Kaarle Aksel Gottlund = 1800-luvun kenties huonoiten maaliin osunut sanaseppo. Keksi tosin kirjaston!)
  83. Vielä yksi epäonninen sanaehdotus: Sanaa “elin” ehdotettiin merkityksessä ’se, millä eletään’. Ei tainnut mennä läpi.#hutisanat#1800-luku
  84. 1800-luvun ykköstähti: Elias Lönnrot. Satoja sanoja, Kalevala, suomen kirjakielen toinen isä.#kalevala#tähdettähdet#kielenelämä
  85. Kielentutkija kiittää Lönnrotia mm. näistä sanoista: lause, yksikkö, monikko, yhdyssana, alkukirjain – ja kielentutkija.
  86. Lönnrot kehitti kasvitieteen kielen: emi ja kehrä saivat nykymerkityksensä. Uusia sanoja esim. huiskilo, kärhi, silposuoninen ja äimämäinen.
  87. Lönnrot rakasti systematiikkaa. Jos kerran sana aih, tarvitaan myös aihkaa, aihkaella, aihkailla, aihkata, aihkaista, aihkia, aihkaama… (—> … aihkaaminen, aihkailema, aihkaileminen, aihkailija, aihkaisema, aihkaamaton, aihkailematon, aihkelematon, aihkelevainen jne. jne.)
  88. Kuinka pitkälle omakielistämisen voi viedä? Raja löytyi 1800-l., kun ehdotettiin näitä: Niu-Jorkki New Yorkista, Kyöttipori Göteborgista.
  89. Miksipä ei suomennettaisi paikannimiäkin? 1800-l. ehdotuksia: Luorita Floridasta, Pahdatti Bagdadista, Pyörnäpori Björneborgista, Tukkiholma
  90. Lönnrot rakasti systematiikkaa. Jos kerran sana aih, tarvitaan myös aihkaa, aihkaella, aihkailla, aihkata, aihkaista, aihkia, aihkaama…(—> aihkaaminen, aihkailema, aihkaileminen, aihkailija, aihkaisema, aihkaamaton, aihkailematon, aihkelematon, aihkelevainen jne. jne.
  91. Kuinka pitkälle omakielistämisen voi viedä? Raja löytyi 1800-l., kun ehdotettiin näitä: Niu-Jorkki New Yorkista, Kyöttipori Göteborgista.
  92. Miksipä ei suomennettaisi paikannimiäkin? 1800-l. ehdotuksia: Luorita Floridasta, Pahdatti Bagdadista, Pyörnäpori Björneborgista, Tukkiholma
  93. Isänpäivää! Sana isä on ollut meillä alusta eli kantauralista saakka. Alkuun icja, jossa cj hieman kuin ch englannin sanassa check. ”It?a”
  94. Kirjakieleen sanoja Kalevalasta. Esim. runolliset häilähdellä, lehahtaa, mutta myös kuivakkaampia: järjestää, kuten, joten, muuten #kalevala
  95. Eräs kiinnostava sana on eräs. Kirjakieleen Kalevalasta, suosituksi Kiven kielestä ”tässä olkoon kerrottu eräs tapaus veljesten lapsuudesta”
  96. Kalevala toi sanoja karjalan kielestä: huotra, kutrit, tuohus. Myös venäjästä: Kalevalan tenka ja neteli rahasta ja viikosta. ??????, ??????
  97. Kalevalan kielen vaikeus myytti. Mielikuva syntynyt lapsena. Tuskin vaikeampaa kuin nykyaikainen viranomaiskieli. Toki nautittavampaa.
  98. Kalevala on kova juttu. Monet vieraskieliset opiskelleet suomea Kalevalan takia. Mm. eräs herra Tolkien. #kalevala #kalevalarocks
  99. Kielipolitiikkaa: 1850 suomen kohtalo vaakalaudalla. Kielisäädös kielsi suomenkielisen julkaisemisen. Vain uskonto ja talous sallittuja.
  100. Vuoden 1850 sensuuri onneksi lyhytaikainen: lievennettiin melkein heti, kumottiin 10 vuotta myöhemmin. Suomen kielellä sai taas julkaista!
  101. Kielemme kohtalon käänsi Aleksanteri II. 1863 uusi kielilaki. Viranomaiset velvotettiin palvelemaan suomeksi. Tosin vasta 1883…
  102. 1880 suomi nykysuomen aikaan ja sopivasti 100 faktaa esitetty. Koska suomi ei valmis 1880, taidan jatkaa vielä 50 faktan verran. Sallinette?
  103. Kirjakieli hienon puheen malliksi 1800-luvun lopulla. Kun sivistyneistö vaihtoi ruotsista suomeen, malliksi ei haluttu maalaisten puhetta
  104. Kirjakieli tuli hienon puheen malliksi myös siksi, että 1800-luvun sivistyneistö opetteli suomea oppikirjoista. Ei suomenkieliseltä kansalta
  105. D-äänne saapui suomeen! 1800-luvulla alettiin ääntää d ruotsin mallin mukaan. Sitä ennen kirjoituksen d lausuttiin kunkin murteen mukaan. #d
  106. Puhuttu kirjakieli ei jäänyt vain sivistyneistön suuhun. Uusi kansakoulu ei pitänyt murteen puhumisesta. Kirjakielestä tuli myös kahle.
  107. Demokratia edistyi 1800-luvun lopulla. Suomen kielen uudet käyttömahdollisuudet avasivat ovia suomea puhuvalle kansalle #tasaarvo #koulutus
  108. Sivuhuomautus: ensimmäinen suomen kielen professuuri vuonna 1851. Ennen kuin esim. 1. ruotsin kielen professuuria Ruotsissa. #edelläkävijät
  109. Jätämme 1800 luvun! Suosikkivuosisatani suomen historiassa. Ensi viikolla käsittelyyn 1900-luku: normi-intoilun ja vapautumisen vuosisata.
  110. Aloitetaan 1900-luku muutamalla sanakilpailuehdokkaalla: automobiilille etsittiin parempaa sanaa. Ei saatu vielä autoa, mutta hyrysysy.
  111. Kilpailuehdotuksia nämäkin: sinko, sätiö, aaltio, linko. Ai mille asialle? No radiolle tietenkin. #uudissanat #sanakilpailu
  112. Sanakilpailujen sanat eivät nykyään oikein vakiinnu. Ennen on onnistuttukin: esim. veikkaus, pakaste sekä mainos, mainostaa ja mainonta.
  113. Käytössä sanat virtaviivaistuvat. 1800-l. ensin “hengen ylöspidännöksi tarpeellinen kappale”, sitten elatustarve. Kunnes 1920-l. elintarvike
  114. Vielä 1972 pohdittiin, että eettinen ja psyykkinen ovat paraikaa syrjäyttämässä muodot eetillinen ja psyykillinen #virtaviivaistuminen
  115. Englanti on muotia, se “myy”, todettiin jo vuonna 1963 Virittäjä-lehdessä. Nykyään ei ehkä edes muotia, vaan neutraali tapa. #englantisuomi
  116. 1900-luvun alkupuoli oli kielenhuollon kulta-aikaa. Sääntöjä, sääntöjä. Kohteena niin puhe kuin vaikkapa asuntoilmoitusten kieli. #normit
  117. 1900-luvun alulla säännösteltiin mm.: kehottaa vai kehoittaa, barbari vai barbaari, filosofi vai filosoofi, haltija vai haltia. #viilausta
  118. Kielenhuolto herätti intohimoja ennenkin. 1940-l. kielitoimiston johtaja erosi, kun kehottaa ja kehoittaa -tapauksissa suosittiin i:llisiä.
  119. Volter Kilpi tuskaantui 1930-luvulla kielenhuoltoon: “Hyvät henget varjelkoot suomen kieltä Kotikielen Seuralta ja Virittäjältä!”
  120. Itsenäisyys loi puitteet suomen kielen kukoistaa. Suurta mullistusta se ei kuitenkaan aiheuttanut. Suuntaviivat jo 1800-l. #itsenäisyyspäivä
  121. Suomen kielen on hyvä elää itsenäisessä Suomessa. Muiden Suomen kielten rinnalla. Hyvää itsenäisyyspäivää! #suomi99
  122. “Älkää olko levoton. En minä aio yrittää saada häntä takaisin. Hyvästi” Puhuttinko 1900-luvun alulla todella kuin Suomi-Filmissä? Osin kyllä
  123. Koulutettu väki puhui 1900-luvun alkupuolella hyvin kirjakielisesti. Suomi-Filmien dialogi ei aivan niin liioiteltua kuin luulisi.
  124. Kirjakielistä puhetta pidettiin hienona puheena jo 1800-luvulta. Ruotsinkieliset opettelivat sitä ja kansakoulussa vaadittiin sen puhumista.
  125. Kirjakielisen puheen valtakausi pitkä. Vielä 1970-luvulla Ylen ohjelmatoiminnan sääntöihin oli kirjattu määräys käyttää ”hyvää yleiskieltä”
  126. Puhekieli strikes bäk. Noin 1970-luvulta kirjakielinen puhe alkoi menettää asemiaan. Se alkoi kuulostaa pompöösiltä.#puhenousuun
  127. Puhekielen vastaisku, osa 2. On jopa arveltu, että omistusliitteiden kato nykypuhekielestä on vastareaktio kirjakielisen puheen sääntöihin.
  128. Ansio puhekielen kunnianpalautuksesta on annettu usein paikallisradioille. Niiden kautta levisi virallisiin tilanteisiin vapaa puhe.
  129. Ottaako maisteri kahvia, otattteko te kahvia, haluaako joku kahvia vai otatko sä kahvia? Näistä#sinutteluon lisääntynyt viimeiset 40 v.
  130. Sinuttelun yleistyminen ei ole kaikkien mieleen. Kun Kela siirtyi sinutteluun kirjeissä, seurauksena valitus apulaisoikeusasiamiehelle
  131. Sinuttelun lisääntyminen teitittelyn kustannuksella on eurooppalainen megatrendi. Ruotsi, suomi, unkari, italia, saksa.#rentousonpop
  132. Näkkileivän korvaajaksi on tarjottu karskua, murakkaa ja nakerretta. Deodorantista yritettiin tehdä kuive, hietönne ja kieppo#sanakilpailut
  133. Tuoreempia sanaehdotuksia: huiskuri ja innokki sanan cheerleader tilalle, vapuri, luuriton ja tassuapu handsfreen tilalle#sanakilpailut
  134. Tablettia korvaamaan HS ehdotti sormitietokonetta. Hauskempiakin ehdotettu: räpylästin, sormikka, näpletti, tökkimistoosa, nyplaattori…
  135. Et ole varmasti unohtanut sanoja jytky, vihapuhe ja maahanmuuttokriittisyys vuodelta 2011. Entä arabikevät, karppaaminen ja ilmaveivi?
  136. Satoa sanavuodelta 2012: sote-alueet, kansalaisaloite, joukkorahoitus, maksumuuri, pilvipalvelu ja appsi. Sekä aihetunniste eli hashtagi.
  137. Keksittiin sanoja myös 2013: somepöhinä, nyhtöpossu, natsitorttu, tietovuotaja, selfie – ja sen sivuosaan jäänyt hassu suomennos meitsie.
  138. Vuosi 2014 sanoina. Hybridisota, Putin-juusto aka putlermanni. Viskigate, lörtsygate ja nakkigate sekä monet ”raivot”. Tärkein? Selfiekeppi?
  139. Vuoden sanat 2015. Sipilän yhdyssanat! Yhteiskuntasopimus, kilpailukykyhyppy, tuottavuusloikka. Muuta? Iskävartalo, halpuuttaa (ja kuha).
  140. Kiitoksia suomen kielen faktojen seuraamisesta! Ohessa keveämpää argumentointia. Joulua! #joulupukki #joulu

Edit. Pari korjausta oikeinkirjoitukseen.

Tänä syksynä Siltala-kustantamo julkaisee uuden kirjani Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen. Kyseessä on kompakti elämäkerta suomen kielen koko muutaman tuhannen vuoden mittaisesta historiasta. Liikkeelle lähdetään Volgan mutkasta ja lopuksi päädytään tiirailemaan kristallipalloon. Kirjan pitäisi olla kaupoissa lokakuun puolivälissä, mutta sitä ennen täällä tarjolla kirjan johdanto. Olkaa hyvät:


“Kauan eläköön suomi!

Suomen kieli herättää mielikuvia. Se on vaikea. Se on eksoottinen. Se on pieni. Me suomalaiset tunnemme nämä mielikuvat, uskomme niihin ja toistelemme niitä. Ne ovat osa suomalaista identiteettiä, omakuvamme rakennuspalikoita. Parhaimmillaan mielikuvat jopa pönkittävät itsetuntoamme: meidän kielemme se sentään on todella outo! Toisaalta mielikuvat saattavat myös nakertaa arvostusta suomen kieleen. Oma kieli näyttäytyy poikkeamana, pienenä ja hyödyttömänä maailman suurten, ikään kuin oikeiden kielten rinnalla. Onpa joku jopa kuvitellut, että vaihtaminen johonkin toiseen kieleen – siis käytännössä englantiin – voisi parantaa elämäämme. Tässä mielessä väärät mielikuvat voivat olla jopa uhka suomen kielelle. Sillä vääriähän mielikuvat vaikeudesta, eksoottisuudesta ja pienuudesta eittämättä ovat. Antakaahan kun selitän.

Vaikeus, se on suhteellista. Tutkimusten mukaan suomi ei ole aikuisena sitä oppineiden mielestä kovinkaan vaikea kieli. Ne jotka selviävät alkujärkytyksestä, eivät erityisesti korosta opintien kivikkoisuutta. Totta on, että mannereurooppalainen joutuu suomea opiskellessaan koville, sillä hänen oma äidinkielensä poikkeaa niin paljon suomesta. Toisaalta virolaiselle suomi on samasta syystä helppo ja esimerkiksi monet somalit ovat sanoneet, että suomen ja somalin samankaltainen ääntämys on auttanut heitä suomen kielen oppimisessa. Ja ennen kaikkea: vieraan kielen oppiminen aikuisiällä on aina työlästä! Suomi ei ole poikkeus.

Eksoottisuus taas on näkökulmakysymys. Tietenkin suomi on outo ja erilainen, jos sitä tarkastelee englannin tai ruotsin kielen silmälasien läpi. Esimerkkejä riittää. J. R. R. Tolkien kehitti haltijakielensä suomen kielen pohjalta. Kansainväliset vaatejätit käyttivät jokin aika sitten suomalaisia sanoja kuoseissaan. Perkele tai Äkäslompolo näyttävät tietenkin vitsikkäiltä paidan rintamuksessa. Charlien enkelit taas käyttivät suomea salakielenä vuosituhannen vaihteen Hollywood-elokuvassa. »Ei tietenkään», lausuu Drew Barrymore korrektisti mutta ah niin ihanan kankeasti. Suomi on ilmeinen valinta, kun maailmalla halutaan leikitellä kielen outoudella.

Maailman kieliä vertailevat tutkijat ovat kuitenkin kyseenalaistaneet suomen kielen erilaisuuden. Mitä enemmän kieliä on saatu tutkimuksen piiriin, sitä tavallisemmiksi suomen kielen eksoottisuudet ovat paljastuneet. Suomen kielestä esimerkiksi puuttuvat kieliopilliset suvut eli sanojen jakaminen luokkiin ruotsin en ja ett tai saksan die, das ja der -sukujen tapaan. Kieliopillisia sukuja ei kuitenkaan ole edes puolissa maailman kielistä. Meillä ei ole englannin the-sanaa vastaavaa määräistä artikkelia, mutta ei ole 40 prosentilla muistakaan maailman kielistä. Edes sukupuolineutraali hän-sana ei tee meistä erikoisia, sillä jopa kaksi kolmasosaa maailman kielistä on kanssamme samoilla linjoilla. Se siitä eksoottisuudesta siis. Olemme valtavirtakielen puhujia.

Entä pienuus? Se kai nyt sentään on fakta? Suomen kieli on reilun viiden miljoonan ihmisen äidinkieli. Paljon pienempi kuin ne vieraat kielet, jotka ovat meille tuttuja koulun penkiltä. Maailman kielitietoja tilastoivan Ethnologuen mukaan englantia puhuu äidinkielenään 335 miljoonaa, espanjaa 399, saksaa 79, ranskaa 76 ja jopa ruotsia yli 9 miljoonaa. Maailmassa on kuitenkin yhteensä noin seitsemäntuhatta kieltä. Suurin osa niistä on huomattavasti suomea pienempiä. Suomen valtion alueellakin puhutaan esimerkiksi noin 10 000 puhujan romanikieltä ja viitotaan arviolta 5 000 äidinkielisen suomalaisella viittomakielellä. Inarinsaamea taas puhuu vain muutama sata ihmistä. Itse asiassa neljällä viidesosalla maailman kielistä on alle satatuhatta puhujaa. Kooltaan suomi ei ole aivan sadan suurimman joukossa, mutta suurempi kuin hulppeat 98 prosenttia maailman kielistä.

Mitäs siihen sanotte! Suomen kieli ei olekaan erityisen vaikea, ei oikeastaan erilainen eikä missään nimessä pieni. Herää kysymys, mitä se sitten on? Vastaus ei löydy pelkästään nykypuhujan suusta tai parhaitten nykykirjailijoiden lauseista. Jotta ymmärtäisimme kielemme todellista ominaislaatua, täytyy tarkastella sen koko elämäntaivalta, historiaa ja nykyisyyttä. Juuri näin teen tässä kirjassa. Katson sinne, mistä kielemme tarina alkoi, ja matkaan suomen kielen ja sen puhujien matkassa kirjakielen synnyn ja 1800-luvun myllerrysten läpi aina nykyhetkeen, ja nykyhetken ylikin. Suomen kielen pitkä ja vaiherikas taival tuo mukanaan kommelluksia ja sanasukkeluuksia, iloa ja kyyneleisiin ajavan kankeita rakenteita. Runsaasti yllätyksiäkin, sen lupaan. Samalla saamme uusia mielikuvia hylättyjen tilalle. Niistä annan teille heti yhden, aika lailla positiivisemman maistiaisen:

Kokonaisuus, jota nimitämme suomen kieleksi, syntyi karkeasti arvioiden kaksituhatta vuotta sitten. Muutama vuosituhat sitä ennen puhuttiin kyllä suomen kielen esimuotoja, mutta ajanlaskumme alun tienoilla taipaleemme erosi lopullisesti esimerkiksi viron kielestä.

Alkupisteessä ei soitettu fanfaareja eikä pidetty juhlakulkueita. Suomen kieli ei syntynyt esihistorian suurten kansojen viestintävälineeksi, vaan se oli melko laajalle alueelle levittyneen keräilyllä ja metsästyksellä itsensä elättäneen ihmisryhmän kielimuoto. Kielellä pystyi hoitamaan mallikkaasti luonnon parissa elävien ihmisten tavallisia, arkeen ja juhlaan liittyviä asioita. Suuria sanoja siitä ei juurikaan sanottu, eikä kukaan ulkopuolinen siitä muutenkaan ollut kiinnostunut. Sitä ei opeteltu, eikä sen olemassaolosta edes tiedetty siellä, missä maailman tulevaisuutta muovattiin.

Näistä vaatimattomista lähtökohdista suomen kieli alkoi kompastella eteenpäin. Se kituutti vuosisadat. Puhujamäärät kasvoivat hitaasti. Suomalaiset oppivat uusia taitoja ja tutustuivat uusiin kansoihin ja ilmiöihin. Kielen sanasto laajeni, kieli kehittyi.

Lopulta metsäläisten kieli herätti myös suuren maailman tärkeiden ihmisten huomion. Keskeinen käännekohta oli reformaatio, uskonpuhdistus. Lutherin ajatusten mukaan kirkkokansan haluttiin ymmärtävän, mitä papit heille saarnasivat. Latinankieliset jumalanpalvelukset piti siis muuttaa suomenkielisiksi. Tähän mennessä suomea oli vain puhuttu. Nyt tarvittiin kirjoitusta, ja mieluiten aika pirun nopeasti. Historian tunneilta muistamme, että ohjat otti eräs Mikael Agricola. Luotiin kirjakieli, ja suomen kielelle avattiin uusi ovi. Ovi oli vain raollaan, mutta sieltä kuulsi tie sivistyskieleksi.

Vuosisadat kuluivat, mutta suomen kielen tilanteessa ei tapahtunut suurta muutosta. Raollaan olevan oven saranat ruostuivat. Suomalaisen rahvaan enemmistöpuhui toki suomea, ja suomeksi myös julkaistiin tekstejä. Nousu rahvaasta esimerkiksi kouluttautumalla vaati kuitenkin kielen vaihtamista latinaan tai vähintään ruotsiin. Suomenkieliset tekstitkin rajoittuivat lähinnä uskonnollisiin teksteihin. Raamattu on toki kiinnostava kirja, mutta ei sen avulla koko yhteiskuntaa voi pyörittää. Ei voinut edes 1700-luvulla.

Tarvittiin uusi ideologia – tällä kertaa kansallisuusaate – ja alkoi hurjan kehityksen vaihe. Lönnrot antoi suomen kielelle näyttävän historian, kielelle käännettiin ulkomaisia merkkiteoksia, siihen keksittiin ja lisättiin lukemattomia sanoja. Aleksis Kivi muokkasi suomen kielen kaunokirjallisuuden käyttöön. Suomen käyttöviranomaisten parissa tuli mahdolliseksi ja lopulta pakolliseksi. Kielen puhujamäärät moninkertaistuivat ja käyttötavat laajenivat, kunnes siitä tuli Suomi-nimisen valtion virallinen kieli. Reilussa sadassa vuodessa suomen kieli nousi länsimaisten sivistyskielten rinnalle.

Tällä kertaa kehitys ei enää pysähtynyt. Me 2000-luvun suomen kielen puhujat voimme käyttää suomen kieltä kaikissa modernin maailman tilanteissa, valtionvirastoista internetin digitaaliavaruuksiin. Miljoonat puhujat varmistavat, että kieli elää ja kehittyy maailman mukana. Suomen kieltä opiskellaan jopa rajojemme ulkopuolella – tällä hetkellä yli sadassa yliopistossa noin 30 maassa ympäri maailman. Kielestämme on kasvanut hyvin lyhyessä ajassa – ainakin kielten elämän mittakaavassa – yksi modernin maailman suurkielistä.

Suomen kieli ei siis ole vaikea, eksoottinen ja pieni. Ei, suomen kieli on menestystarina. Jos kielen menestyksen kriteerinä on kielen käytön monipuolisuus ja kielen tulevaisuuden näkymät, suomi on yksi maailman menestyneimpiä kieliä. Ei hassummin pieneltä, raukoilla rajoilla elävien metsästäjä-keräilijöiden kieleltä.

Miten ja miksi tämä hatunnoston arvoinen muutos on tapahtunut? Lue eteenpäin, niin tiedät. Lähdemme seuraavilla vajaalla kolmellasadalla sivulla katsomaan, miten ja mitä reittiä kulkemalla suomi on päätynyt nykyasemaansa. Ketä saamme kiittää kehityksestä, kenelle on satanut kiitosta liiankin paljon? Ihmettelemme muutoksia, mutta myös niiden syitä. Miksi juuri suomen kieli on sattunut menestymään? Olivatko kielemme puhujat vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan vai onko itse kielessä jotain menestykseen johtaneita ominaisuuksia? Tai mikä tietenkin vielä imartelevampaa, meissä suomen kielen puhujissa?

Historian matkassa kulkiessa avautuu näkökulmia suomen kielen historiaa muokanneisiin ihmisiin. Onko Agricola todella sellainen yksin kielen kohtaloa muokannut sankari, jona hänet olemme oppineet tuntemaan? Olisiko nykysuomea olemassa ilman Elias Lönnrotia? Oliko Aleksis Kivi mielipuoli ja hänen tuotantonsa maanrakoon haukkunut vaikutusvaltainen August Ahlqvist pelkkä roisto? Kuka on keksinyt kieleemme eniten sanoja? Miksei kielemme kohtalontarinoissa kerrota ennen 1900-lukua laisinkaan naisista?

Pääosassa eivät kuitenkaan ole ihmiset, vaan kieli itse. Kirjakielen syntymän tapaisten suurtapausten lisäksi tarkastelemme eri aikojen sanoja ja rakenteita. Opimme, mikä on duaali ja mihin se katosi. Saamme kuulla, mistä ovat peräisin sanat risti ja pappi. Pohdimme, miksi sana näytelmä voitti 1800-luvulla kilpakumppaninsa julkileikin, jätkytyksen ja teeskelmän. Opimme, mille ruokatuotteelle on 1920-luvulla ehdotettu nimiä karsku, murakka ja nakerre. Ilahdumme tuoreemmista tabletti-tietokoneen nimiehdotuksista, kuten näpletti, näppiläppäri, näppitaulu, näppäri ja näpötin. Ihmettelemme, mistä tulevat kieleemme uudet sanonnat kuten tyyppi »ei ole kaikki muumit laaksossa». Pohdimme, pitäisiköhuolestua, kun vanha mies kysyy Joensuulaisessa ruokakaupassa: »Missäs täällä on niitä sikspäkkilöitä?»

Menestys ei ole tullut helposti. Kielen matkalla on ollut vaikeita ja vaarallisia hetkiä, katteetonta luottamusta ja väärien kuninkaitten seuraamista. Historialliset onnistumiset eivät myöskään takaa, että matka jatkuisi ilman kommelluksia. Osakesäästäjääkin varoitellaan, etteivät menneet kurssien nousut ole tae tulevasta. Menestystä voi siis seurata myös menetys. Voiko suomen kokoiselle piirimestarille olla tilaa suurten kielten suuressa maailmassa, jossa englanti vie ja muut kielet vikisevät? Kun tarkastellaan suomen kielen elämää, ei ole syytä pysähtyä vuoteen 2016. Kielellämme on myös tulevaisuus. Haluamme nähdä myös sen, ja siksi tähyämme kirjan lopussa myös kristallipalloon.

Kädessäsi on siis suomen kielen elämäkerta, keveä kokonaistulkinta suomen kielestä eilen, tänään ja huomenna. Matka on ollut pitkä, mutta sen kertaaminen ei tule olemaan pitkäveteistä. Matka vahvistaa uuden mielikuvan: suomen kieli on menestystarina. Kauan eläköön suomi!”

(Katkelma kirjasta: Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen. Siltala 2016.)