Samalla asiallahan tässä kai ollaan: kannetaan huolta suomen kielestä. Keinot vain ovat erilaiset. Rappion toitottaminen ei kuulu kokoamiini suomensuojelijan ohjeisiin siitä yksinkertaisesta syystä, että en en näe sille perusteita. Nimimerkki Kielikorva ja monet samanmieliset yleisönosaston kirjoittajat ovat siis väärillä jäljillä. Tässä hieman perusteluja:

– Rappio, kielen rumuus ja muut vastaavat ovat usein kuulijan korvassa. Omaan kielimuotoon kuulumattomat rakenteet ja sanat kuulostavat monien mielestä sopimattomilta. Rappiona esitetty seikka on kuitenkin vain harvoin yksiselitteisesti väärä. Perusharha on, että yritetään soveltaa kirjakielen sääntöjä puhekieleen, jolla on aivan omat sääntönsä. Me mennään on esimerkiksi meikäläisessä (vantaalaisessa) vapaassa puheessa yleensä oikeampi kuin me menemme eikä suinkaan toisin päin. Jos sanoisin ystävälleni me menemme sitä pidettäisiin hienosteluna. Se että suomen kieltä käytetään monin eri tavoin ei tarkoita sitä, että suomen kieli olisi rappiolla.

– Ihmiset voivat tästä huolimatta toki osata kieltä paremmin tai huonommin. Jos yhä useammat ihmiset osaavat kieltä huonommin, on se tavallaan rappiota, kielitaidon rappiota. Mutta jos suomen kieleen pesiytyneet ”rikkaruohot” johtuvat kielenpuhujien taitamattomuudesta, korjautuuko tilanne sillä, että asiasta toitotetaan yleisönosastoilla? Epäilenpä.

– Virheiden syy voi olla myös piittamattomuus. Kirjoittajalle saattaa olla yksi ja hailee, kirjoitetaanko sana maksalaatikko yhteen tai erikseen. Jos tällaista kiinnostusta ei ole päässyt syntymään, tokkopa se yleisönosastokirjeitä lukemalla syntyy. Luulisin, että se syntyy joko kieleen liittyvien positiivisten kokemuksien ansiosta (ks. suomensuojelijan ohjeet!) tai silloin, kun pitää miettiä kirjoitetaanko sana työhakemus tai rakkauskirje yhteen. Eli silloin kun asialla on todella omakohtaista merkitystä.

Rappion toitottamisen sijasta voisi välillä vaikka vähän fiilistellä kielen hienoja puolia. Tai yrittää sitten vaikka vaikuttaa siihen, että poliitikot ymmärtävät kielen opetuksen merkityksen.

Mutta mitä mieltä te olette? Olenko väärässä? Onko suomi mielestänne sittenkin rappiolla? Mitä piileviä hyötyjä rappion toitottamisesta keksitte?